Recent Changes

Sunday, December 4

  1. page space.menu edited ... -Koiraksi ihmiselle -Koko -Kudottujen kujien kaupunki -Kun aika loppuu -Linnunaivot
    ...
    -Koiraksi ihmiselle
    -Koko
    -Kudottujen kujien kaupunki
    -Kun aika loppuu
    -Linnunaivot
    (view changes)
    5:29 am
  2. page Kudottujen kujien kaupunki edited Kirja-arvostelu Arvostelun kirjoittaja: V.L. Kirja: Emmi Itäranta, Kudottujen kujien kaupunki &…
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: V.L.
    Kirja: Emmi Itäranta, Kudottujen kujien kaupunki
    "Kudottujen kujien kaupunki" on Emmi Itärannan toinen romaani vuodelta 2015. Sen on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Teos. Alun perin Itäranta kirjoitti teoksen sekä suomeksi että englanniksi. Teos on scifi- ja fantasiakirjallisuutta, mutta ilmastonmuutosteeman ansiosta sitä voidaan kutsua myös climate fictioniksi.
    Emmi Itäranta on syntynyt vuonna 1976. Hän on suomalainen kirjailija, joka asuu tällä hetkellä Iso-Britannian Canterburyssa. Itäranta julkaisi esikoisromaaninsa "Teemestarin kirjan" vuonna 2012. Esikoisteosta on käännetty jo miltei 20 eri kielelle ja se on saanut useita palkintoja, kuten Kalevi Jäntin palkinnon ja Nuori Aleksis -palkinnon. Myös "Teemestarin kirja" on alun perin kirjoitettu suomeksi ja englanniksi.
    Kertomuksen alussa ilmagondolireitti on tulvan seurauksena katkennut ja kadulta löytyy vakavasti haavoittunut nainen, jonka kieli on leikattu irti. Myöhemmin naisen nimeksi selviää Valeria. Kertomuksen päähenkilö, nuori kutoja Eliana auttaa Valerian Seittien Taloon turvaan. Valeria on menettänyt puhekykynsä hyökkäyksessä, ja vielä mystisemmän hänestä tekee hänen kädessään oleva tatuointi, jossa lukee nimi Eliana. Eliana ja hänen ystävänsä alkavat selvittää, mitä Valerialle on tapahtunut, eikä mutkilta säästytä selvitettäessä tuon mystisen tytön tarinaa.
    Kertomuksen miljöö sijoittuu tulevaisuuteen, kaukana mantereesta häämöttävälle saarelle, jonka luontoa halkovat kanaalit ja ilmagondolireitit, jotka vievät Taitojen Taloille ja Muste- ja Sairaalakortteleihin. Saarella pelätään niin kutsuttua uniruttoa, joka saa kantajansa näkemään unia. Saarella kuitenkin asuu ihmisiä, jotka näkevät unia korkealla tornissa asuvan korallinaamioisen Neuvoston tietämättä. Eliana lukeutuu heihin. Uniruton kantamisesta kiinni jääneet viedään Tahrattujen Taloon, jonka käytänteet selviävät kertomuksen edetessä myös Elianalle.
    Päähenkilö Eliana on noin parissa kymmenissä oleva nainen. Hän on Unennäkijä. Se on salaisuus, josta vain hänen veljensä Janos tietää. Kuitenkin Valerian saapuessa hänen huonetoverikseen salaisuus paljastuu myös tälle. Eliana on myös lukutaitoinen, mutta yleensä vain miehet osaavat lukea, joten hän peittelee sitäkin.
    Teoksen teema on rohkeus. Se näkyy selkeästi pitkin tekstiä. Eliana uhmaa koko yhteiskuntaa piilotellessaan unennäkemistään ja lukutaitoisuuttaan. Hän on rohkea lähtiessään etsimään elämänsä rakkautta Valeriaa ja selviytyessään Tahrattujen Talossa. Teos huokuu sanomaa, että ihminen voi pelätessäänkin olla rohkea, jos hän taistelee itselleen tärkeän asian puolesta.
    Tarina etenee selkeästi. Tapahtumat etenevät kronologisesti, joten lukijan ei tarvitse miettiä, missä kohtaa kertojan elämää matkataan. Kertomus kerrotaan Elianan näkökulmasta, joten osa tarinasta jää mietityttämään, esimerkiksi se, ketä ovat henkilöt Neuvoston korallinaamioiden takana.
    Teoksen kieli on hyvin runollinen, ja se tekeekin kertomuksesta omalta osaltaan hieman haasteellisen ymmärtää. Tarinan runollisuus sekä Itärannan kerrontatapa ja kielikuvat silti koukuttavat lukijan lukemaan teosta pidemmälle. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän haluaa saada selville, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu. Pääpiirteittäin teksti oli selkeälukuista ja helppo ymmärtää, mutta lukija jää kaipaamaan parempaa kuvailua ympäristöstä ja henkilöistä. Lukija joutuukin usein arvailemaan ja käyttämään mielikuvitustaan, mutta se saa lukukokemuksesta vielä nautinnollisemman.
    Teos antaa lukijalle miettimisen aihetta. Mitä, jos maailma olisikin samanlainen kuin teoksessa? Miltä mantereella näyttää? Mihin henkilöt päätyvät lopussa? Lukija saa itse täyttää aukot, jotka hän lukiessaan huomaa. Teos saa näin vivahde-eroja ja teos on jokaiselle lukijalle erilainen.
    Teoksen sanoma tulevaisuuden yhteiskunnasta ja ajan vähyydestä koskettaa jokaista lukijaa. Tietämättömyys siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja milloin, mietityttää monia. Maailma muuttuu ja me sen mukana.

    (view changes)
    5:28 am
  3. page Kirja-arvostelut edited ... Isomäki, Risto: Litium 6 Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa Itäranta, Emmi: Kudottujen kuji…
    ...
    Isomäki, Risto: Litium 6
    Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa
    Itäranta, Emmi: Kudottujen kujien kaupunki
    Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
    Lappalainen, Eija & Leinonen, Anne: Routasisarukset
    (view changes)
    5:19 am
  4. page Nuukaillen edited ... Ihailen Honkasalon sinnikkyyttä säästämisen suhteen, sillä hän kertoo ostavansa jopa alusvaatt…
    ...
    Ihailen Honkasalon sinnikkyyttä säästämisen suhteen, sillä hän kertoo ostavansa jopa alusvaatteensa kirpputoreilta ja käyttävänsä luonnonkasveja ravinnokseen. En itse kykenisi ainakaan tuohon ensimmäiseksi mainittuun, joten täydet pisteet kirjoittajalle!
    Suosittelisin kirjaa heille, jotka ovat kiinnostuneita pohtimaan ihmisten kulutusta ja sen seurauksia entistä syvemmin, sekä niille, jotka tarvitsevat säästökeinoja vaikkapa juuri opiskelijaelämän takia.
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: Kaisa Kvick
    Kirja: Laura Honkasalo, Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
    Laura Honkasalon tietokirjassa "Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman" (Laura Honkasalo ja Kirjapaja, Helsinki 2014) käsitellään nykypäivän naiselle liiankin tutuksi tullutta kuluttamista ja tarjotaan neuvoja sen helpottamiseksi.
    Kirjassa Honkasalo käsittelee monipuolisesti kuluttamisen osa-alueet, jotka koskettavat melkein jokaista nykypäivänä elävää naista. Kirjassa käsitellään muun muassa vaatteita, sisustamista, kenkiä ja kosmetiikkaa. Honkasalon kirja on vastaus kaikkien kulutuksessa kamppailevien naisten hätähuutoon, koska se ei pelkästään kerro hyviä vinkkejä kulutuksen vähentämiseksi vaan tarjoaa myös vertaistukea Honkasalon käsitellessä omia kokemuksiaan ja tunteitaan, mitä kuluttamiseen vahvasti liittyy.
    Teoksessa on käytetty lähteinä paljon viime vuosisadan naistenkirjallisuutta, mistä johtuu, että ihan kaikkea kirjassa suositeltua ei kannata varauksetta kokeilla kotona, esimerkiksi hampaiden valkaisemista kotikonstein. Muita hauskoja ja vähän vanhanaikaisiakin niksejä lukija varmaan innostuu kokeilemaan.
    Kirjassa on myös vertailtu paljon, millaista elämä on ollut ennen vanhaan ja millaista se nykyään on. On tuotu uusia näkökulmia siihen, kuinka paljon me nykyihmiset todellisuudessa tarvitsemme pärjätäksemme. Kirja ei onneksi ole pelkkä maailmanpelastuskirja, vaan se tuo rauhaa myös yksittäiselle kuluttajalle muun muassa Honkasalon käsitellessä itse tavarariippuvuutta, mihin koko kulutus pohjautuu.
    Kaiken kaikkiaan kirja on oikein toimiva kokonaisuus, joka herättää lukijassa kysymyksiä ja pohdiskelun paikkoja. Honkasalo on onnistuneesti koonnut hyviä vinkkejä kuluttamisen vähentämiseen ja käynyt läpi myös ajatuksia, mitä kuluttamiseen vahvasti liittyy.

    (view changes)
    5:16 am
  5. page Teemestarin kirja edited ... Tarina ulottuu ajalle, jota teoksessa pidetään Hämärän vuosisatana. Maa on saastunut ja veden …
    ...
    Tarina ulottuu ajalle, jota teoksessa pidetään Hämärän vuosisatana. Maa on saastunut ja veden saanti on niukkaa, sillä vettä ei paljoa tarjolla ole ja vesi on loppumassa maailman päältä. Vuosisata perustuu ihmiskunnan jokapäiväiseen sinnittelyyn. Elämä on todella erilaista kuin meidän nykyelämämme. Heillä keskitytään elämisen peruselinehtoihin, kuten ravintoon, nesteytykseen ja lämpimänä pysymiseen. He eivät vaadi paljoa elämältä. Ihmiset elävät suuren kurin alla, sillä armeija valvoo kyläläisten elämää ja varsinkin veden käyttöä. Vettä ei saa kulua liikaa, tietty määrä on jaettu jokaisen kyläläisen käytettäväksi. Se on aikaa, jolloin veden kätkeminen on pahin rikos. Käsitykseni mukaan se on elämää meidän jälkeen. He löytävät meidän aikaisia jätteitä, mm. teknologiaa kaatopaikoilta, ja hämmästelevät meidän ajan hienouksia, mutta samalla he toivovat, että olisimme eläneet heitä ennen luontoa rakastaen. Jos heidän aikaa edeltävä elämä olisi ajatellut tulevaa ja ollut enemmän huolissaan ilmaston saastumisesta, tätä aikaa ei olisi.
    Emmi Itärannan teos oli, ennen kuin siihen oli tarkemmin uppoutunut, mielenkiintoisen kuuloinen. Teoksen tullessa tutuksi se tietysti herätti paljon ajatuksia, että mitä jos elämä tulee olemaan tuollaista tulevaisuudessa. Mitä jos tulevaisuudessa pahin rikos on veden kätkeminen? Tällaista tarinaa lukiessa tulee helposti omatunnon kolkutuksen tunteita ja aletaan miettiä omaa toimintaa ilmaston ja maailman hyväksi. Teoksen aihe on hyvin tärkeä ja se on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Teos oli myös toteutettu hyvin. Tarinaan pystyi uppoutumaan hyvin sen tarkan kerronnan ja kuvailun takia. Teos ei ollut liian pitkä, eikä sen lukeminen tuntunut missään vaiheessa kuolettavan tylsältä.
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: Eveliina Mikkola
    Kirja: Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
    Emmi Itärannan kirjoittama kirja "Teemestarin kirja" on julkaistu vuonna 2012. Teos on ollut hyvin suosittu, sitä on käännetty useille kielille ja se on saanut myös monia palkintoja.
    Ennen kuin aloin lukea Teemestarin kirjaa, minulla oli vahvat ennakkoluulot sitä kohtaan. Tämä niin sanottu clifi eli climate fiction on oman lukumukavuusalueeni ulkopuolella. Muutenkin kaikki ilmastonmuutokseen liittyvät jutut aiheuttavat minussa lievää ahdistusta. Lukuhaluttomuuttani lisäsi entisestään kirjan masentavaakin masentavampi kansi. Usein kansi on juuri se, jonka perusteella kirjaan tartutaan. Teemestarin kirjan kansi oli erittäin epähoukutteleva. Lopulta sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloin lukea teosta.
    Kirja kertoo tulevaisuudesta. Ajankohtaa ei tarkkaan saa selville, mutta veikkaisin sen sijoittuvan tuhansien vuosien päähän omasta ajastamme. Kirjan miljöö ja sijainti jäivät myös hivenen epäselviksi. Se oletettavasti sijoittuu Suomeen, päätellen joistain paikannimistä, mutta maailma on selkeästi muuttunut niin paljon, että tunnistaminen on hankalaa.
    Kirjan pääidea on veden vähyys maailmassa. Vesi on vähissä, makeaa vettä ei löydy juuri mistään, ja jos löytyy, niin se on armeijan hallussa. Kansa käyttää vetenään puhdistettua merivettä, jota sitäkin on säännösteltävä.
    Kirjan päähenkilö Noria Kaitio asuu äitinsä ja isänsä kanssa Teemestarin talossa. Hänen isänsä on teemestari, jonka työnä on toimittaa teeseremonioita, jotka siis käytännössä ovat tarkalla etiketillä varusteltuja teehetkiä. Noria perii teemestarin viran isänsä jälkeen. Teemestarin mailla on luolassa yksi harvoista makean veden lähteistä. Siitä ei tiedä kukaan muu kun teemestarin perhe. Norian isän menehdyttyä Noria saa tehtäväkseen vartioida lähdettä ja hoitaa teemestarin virkaa. Norian tehtävää vaikeuttaa alati kiristyvä armeijan valvonta ja veden säännöstelyn tiukentuminen.
    Kirjan alkupuoli oli juuri sellainen kun olin odottanut, eli tylsä. Kirjoitustyyli ei ollut mitenkään erityisen mukaansatempaava, eivätkä kirjan henkilötkään vaikuttaneet mielenkiintoisilta. Kokonaisuudessaankin kirjan henkilöt jäivät mielestäni hyvin etäisiksi vähäisten tietojen takia. Ainoita mielenkiintoisia asioita oli kirjaa varten keksityt uudet esineet ja elämän kannalta tärkeät välineet. Helivaunut ja roihukärpäset, voisiko tällaisia oikeasti olla tulevaisuudessa? Myös selkeät ympäristön muutokset, kuten hyönteisten lisääntyminen ja selkeä lämpötilan nousu oli kiinnostavaa, mutta myös erittäin ahdistavaa. Tällaistako tulee tulevaisuudessa olemaan, joudummeko oikeasti käyttämään hyönteishuppua aina ulos mennessämme?
    Kirjan edetessä se kasvatti hieman mielenkiintoaan. Norian ystävä Sanja on saanut kasatuksi kaiuttimet, jonka kautta he pystyvät kuuntelemaan kauan sitten tehtyjä CD-levyjä. On mielenkiintoista lukea asioista, jotka itselle on täysin selviä, kun taas Norian ja Sanjan
    maailmassa niitä ei edes tunneta. Voisi siis sanoa, että kehityksessä on menty taaksepäin. Kirjan eteneminen oli kuitenkin mielestäni hidasta. Asioita kyllä tapahtui, mutta liian pienessä mittakaavassa.
    Kirjan loppupuoli oli ehdottomasti kirjan paras osio. Kirjaa teki jopa oikeasti mieli lukea. Lähteen paljastuminen muille loi jännittävämmän tunnelman kirjaan, kuten myös Norian ja Sanjan suunnittelema retki Menetetyille maille. Kun retki epäonnistui, ja armeija merkitsi
    Norian kodin vesirikoksen merkillä, alkoi tarinan jännittävin osa. Mielestäni kirjoittaja ei siltikään ole saanut tarinasta kovinkaan mielenkiintoista, jännittävistä tapahtumista huolimatta. Kokonaisvaltaisesti tylsä kerrontatapa ei pidä mielenkiintoa yllä, ainakaan kovin
    pitkään.
    Kirjan loppu kuitenkin jättää lukijaan epäselvyyden Norian kohtalosta. Ajattelin, että voisin lukea Itärannan toisen kirjan, Kudottujen kujien kaupungin, ja selvittää mitä Norialle tapahtui. Tutkittuani tilannetta ymmärsin, että jatko-osaa Teemestarin kirjalle ei olekaan. Norian kohtalo on siis tarkoituksellisesti jätetty monitulkintaiseksi, mikä häiritsee ainakin itseäni lukijana suuresti.
    Teemestarin kirjaa voi kuitenkin pitää opettavaisena. Jos maailmasta oikeasti olisi tulossa ilmastonmuutoksen seurauksena samanlainen, kuin mitä kirja antaa ymmärtää, tilanne alkaa olla huolestuttava. Jos vedestä tulee niin kova pula, että joudumme käyttämään
    juomavetenämme puhdistettua vettä, tilanne tulee olemaan sen ajan sukupolville hyvin epämukava. Tietysti täytyy muistaa, että kirja on fiktiota, tilanne voi oikeasti olla myös toisenlainen. Koko kirjan ajan minua kuitenkin piinasi pieni ahdistus tulevasta. Teemestarin
    kirjan hyvä puoli oli se, että se oikeasti herätti pohtimaan omia valintoja ja lisäsi halua kiinnittää huomiota ilmastonmuutokseen.
    Kirjan lukemista suosittelisin kaikille tasaisesta kerronnasta pitäville ja tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille. Kirja kuitenkin loi mieleen selkeitä kuvia ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista ongelmista.

    (view changes)
    5:11 am
  6. page Teemestarin kirja edited ... Seuraavana aamuna Noria huomaa ovessaan sinisen ympyrän, joka on vesirikollisuuden merkki. Hän…
    ...
    Seuraavana aamuna Noria huomaa ovessaan sinisen ympyrän, joka on vesirikollisuuden merkki. Hän ei voi poistua pihaltaan, koska sotilaat vartioivat sitä. Lopulta komentaja Taro tulee tapaamaan Noriaa, ja hän tarjoaa Norialle töitä armeijassa. Taro kertoo Norialle, että Sanja on kertonut armeijalle lähteestä ja toivoo Norian tulevan armeijaan töihin hänen kanssaan. Noria kuitenkin kieltäytyy, vaikka hän tietää kuolevansa, jos hän ei hyväksy tarjousta. Noria kirjoittaa tarinansa teemestarin kirjaan, minkä jälkeen hän valmistelee viimeisen teeseremonian itselleen.
    Sanja menee tapaamaan Norian äitiä. Hän kertoo kylän tapahtumista, hänen ja Norian suunnitelmista, ja siitä kuinka hän piilotteli metsässä monta viikkoa kunnes päätti matkustaa Norian äidin luokse. Sanja kertoo myös sen, mitä Norialle on tapahtunut. Hän näyttää mukanaan tuomansa kiekot, joissa tiedot Janssonin retkikunnasta ovat, ja sanoo tietävänsä, mitä hänen täytyy tehdä.
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: V.V.
    Kirja: Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
    Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestynyt teos "Teemestarin kirja", joka on myös Itärannan esikoisromaani, kertoo 18-vuotiaasta tytöstä nimeltä Noria, joka on teemestarin sukua ja hänen on tarkoitus ottaa vastaan tämä teemestarin arvo. Arvo sisältää hänen edeltäjiensä tarkkaan varjeleman salaisuuden. Emmi Itäranta voitti tämän teoksen käsikirjoituksella scifi- ja fantasiakirjoituskilpailun vuonna 2011. Teos on myös saanut vuonna 2012 Kalevi Jäntin palkinnon.
    Tarina ulottuu ajalle, jota teoksessa pidetään Hämärän vuosisatana. Maa on saastunut ja veden saanti on niukkaa, sillä vettä ei paljoa tarjolla ole ja vesi on loppumassa maailman päältä. Vuosisata perustuu ihmiskunnan jokapäiväiseen sinnittelyyn. Elämä on todella erilaista kuin meidän nykyelämämme. Heillä keskitytään elämisen peruselinehtoihin, kuten ravintoon, nesteytykseen ja lämpimänä pysymiseen. He eivät vaadi paljoa elämältä. Ihmiset elävät suuren kurin alla, sillä armeija valvoo kyläläisten elämää ja varsinkin veden käyttöä. Vettä ei saa kulua liikaa, tietty määrä on jaettu jokaisen kyläläisen käytettäväksi. Se on aikaa, jolloin veden kätkeminen on pahin rikos. Käsitykseni mukaan se on elämää meidän jälkeen. He löytävät meidän aikaisia jätteitä, mm. teknologiaa kaatopaikoilta, ja hämmästelevät meidän ajan hienouksia, mutta samalla he toivovat, että olisimme eläneet heitä ennen luontoa rakastaen. Jos heidän aikaa edeltävä elämä olisi ajatellut tulevaa ja ollut enemmän huolissaan ilmaston saastumisesta, tätä aikaa ei olisi.
    Emmi Itärannan teos oli, ennen kuin siihen oli tarkemmin uppoutunut, mielenkiintoisen kuuloinen. Teoksen tullessa tutuksi se tietysti herätti paljon ajatuksia, että mitä jos elämä tulee olemaan tuollaista tulevaisuudessa. Mitä jos tulevaisuudessa pahin rikos on veden kätkeminen? Tällaista tarinaa lukiessa tulee helposti omatunnon kolkutuksen tunteita ja aletaan miettiä omaa toimintaa ilmaston ja maailman hyväksi. Teoksen aihe on hyvin tärkeä ja se on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Teos oli myös toteutettu hyvin. Tarinaan pystyi uppoutumaan hyvin sen tarkan kerronnan ja kuvailun takia. Teos ei ollut liian pitkä, eikä sen lukeminen tuntunut missään vaiheessa kuolettavan tylsältä.

    (view changes)
    4:57 am
  7. page Kun aika loppuu edited ... Kirjassa kerrotaan myös siitä, että maailmassa on tällä hetkellä todella paljon ihmisiä ja lis…
    ...
    Kirjassa kerrotaan myös siitä, että maailmassa on tällä hetkellä todella paljon ihmisiä ja lisää on vielä tulossa. Miten tähän pitäisi suhtautua? Maahanmuutto ja köyhien maiden asukkaiden auttaminen ovat myös mukana kirjan aiheissa. Kaikki kirjassa käsiteltävät aiheet ovat ajankohtaisia ja kertovat ehkä siitä, mitä tulee tapahtumaan noin 50 vuoden kuluttua, jos ympäristöä ei aleta todenteolla suojella.
    Juuri tuo ajankohtaisuus saa kirjasta niin koskettavan ja surullisen. Mikä on oikein ja mikä ei? Lukija joutuu todella pähkäilemään kirjaa lukiessaan. Itse pidin kirjasta todella paljon, ja se on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut! Todella huippu, voin suositella ihan kaikille.
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: Oona Norrila
    Kirja: Elina Hirvonen, Kun aika loppuu
    "Kun aika loppuu" (WSOY 2015) on Elina Hirvosen kirjoittama romaani, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen, muutaman vuosikymmenen päähän nykyajasta. Hirvonen on kirjoittanut teoksen kolmen hänen mieltään askarruttaneen kysymyksen pohjalta: ”Mitä tapahtuu vanhemmalle, jonka lapsi tekee pahaa? Mitä tapahtuu meille kaikille, jos emme reagoi ilmastonmuutokseen ajoissa? Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa?”
    Kaikki alkaa tilanteesta, jossa tuntematon henkilö on talon katolla aseen kanssa aikeenaan ampua kadulla kulkevaa naista. Hänen päässään pyörii monia ajatuksia, hän empii. Lopulta sormi kuitenkin painaa liipaisinta, mutta epäselväksi jää, ampuuko hän naista kohti.
    Alkutilanteen jälkeen ulkopuolinen kaikkitietävä kertoja vaihtuu pääosassa olevan nelihenkisen perheen äidin, Lauran kerronnaksi. Laura Anttila on 58-vuotias hössöttäjä. Hän työskentelee ilmastonmuutoksen asialla pitäen luentoja nuorille yliopistolaisille. Hän pyrkii luomaan uskoa tulevaan iskostaen ajatusta siitä, että he pystyvät muuttamaan maailmaa. Perheen isä Eerik Anttila on ammatiltaan arkkitehti ja matkustaa ympäri maailmaa suunnitellen teollisuusalueista jollain tavalla ekologisempia, esimerkkinä vanhan kuparikaivoksen muuntaminen kansalaispuistoksi Sambiassa. Lauraa vuotta vanhempi Eerik on luonteeltaan hyvin tyyni ja yksinkertainen.
    Pariskunnalla on kaksi lasta, tytär Aava sekä kolme vuotta häntä nuorempi poika Aslak. Molemmat ovat nuoria aikuisia, mutta lukuisissa takaumissa palataan aikaan, jolloin kummatkin olivat lapsia. He pitivät yhtä silloin, kun vanhemmat riitelivät. Myöhemmin aikuisina kummatkin ovat tarkoituksella erkaantuneet vanhemmistaan. Gerard–nimisen miehen kanssa yhdessä elävä Aava on kaikonnut Somaliaan asti ja asettaa itsensä vaaraan työskennellessään kehitysmaan lasten hyväksi. Aslak puolestaan pyrkii parantamaan maailmaa muilla keinoin.
    Aslak on pienestä pitäen ollut kasvissyöjä ja pitänyt luontoa sekä eläinten oikeuksia tärkeinä. Kerran teini-ikäisenä hän päätti lähteä kuuntelemaan äitinsä luentoa, ja äiti ilahtui tästä kovasti. Ensimmäisen luennon jälkeen hän meni vielä monta kertaa ja kirjoitti ahkerasti muistiinpanoja. Hän ei viihtynyt ihmisten joukossa, mutta luennoilla hän pääsi hetkeksi unohtamaan tämän vierauden. Aslak on aina ollut erilainen kuin muut. Hän pohtii kaikenlaista, muun muassa pienenä, että tuleeko kuolema suusta. Aikuisiällä Aslak osallistuu nettikeskusteluun, jossa nuoret aikuiset ympäri maailmaa jakavat mielipiteitään koskien maapallon tilannetta, tasa-arvoa ja muita tämänkaltaisia asioita. Hän mieltyy erääseen libyalaiseen tyttöön, joka kirjoittaa nimimerkillä ”Saharaflower”. Mitä enemmän he keskustelevat, sitä enemmän Aslak pitää tytöstä. Tarpeeksi ajatuksia vaihdettuaan Saharaflower ehdottaa, että he tekisivät jotakin radikaalia tehdäkseen tästä maailmasta paremman paikan. Saharaflower kertoo suunnitelmasta, jossa ryhmä nuoria eri puolilta maailmaa käyttäisi samaan aikaan voimakkainta poliittista keinoa, väkivaltaa. Heidän tavoitteekseen muodostuu ihmiskunnan harventaminen siten, että ihmiset pystyvät elämään sulassa sovussa luonnon kanssa. He kutsuvat tätä globaaliksi kansanmurhaksi. Tuskinpa olisi Laura osannut koskaan kuvitella, millainen vaikutus kaikella on hänen omalaatuiseen poikaansa.

    (view changes)
    4:51 am
  8. page Teemestarin kirja edited ... Kirjaa on helppo lukea, sillä kieli on selkeää ja soljuu eteenpäin turhia jauhamatta. Juoni ke…
    ...
    Kirjaa on helppo lukea, sillä kieli on selkeää ja soljuu eteenpäin turhia jauhamatta. Juoni kehittyy selkeästi kohti huippukohtaansa, sitä kun Noria ja Sanja ovat valmiita matkaan Menetetyille maille. Huippukohdan jälkeen tapahtuvan laskun jälkeenkin kirjailija onnistuu vielä viemään juonta mielenkiintoisesti eteenpäin. Tapahtumia on paljon, mutta ne eivät ole liian päällekkäisiä ja juonen kaava pysyy selkeänä. Kirja on myös kielellisesti helppolukuinen, joskin abstrakti. Jos lukija ei ole kovin tunteellinen ja kielikuvia ymmärtävä, jää tästä teoksesta ehkä jotakin olennaista piiloon.
    Jos olisin voinut muuttaa juonessa jotakin, olisin halunnut Norian ja Sanjan salaisen retken onnistuvan ja heidän palaavan sankareina löydettyjen vesien ääreltä. Se, että Norian salainen lähde paljastui eräälle kyläläisistä, oli hieman lannistavaa. Noria kuitenkin toimi fiksusti ja periaatteellisesti ja oli valmis auttamaan vesivarojen löytämisessä. Myös Norian isän kuolema oli vähän turhan karua tilanteeseen nähden, sillä Noria jäi aivan yksin, eikä hänellä ollut enää kuin Sanja. Rivien välistä pilkahteli kuitenkin iloa, toivoakin. Teos on kaiken kaikkiaan herkkä ja luonnehtii hyvin odotettavissa olevaa tulevaisuutta.
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: Vilhelmiina Koistinen
    Kirja: Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
    Emmi Itärannan romaani "Teemestarin kirja" (2012) kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa makeaa vettä ei ole jäljellä, sekä teemestarista nimeltä Noria, jonka suvun hallussa on yksi viimeisimmistä makean veden lähteistä.
    Suurin osa maapallosta on asuinkelvotonta. Makean veden lähteet ovat armeijan hallussa, ja ihmiset joutuvat käyttämään puhdistettua suolavettä. Noria Kaitio kuuluu teemestarien sukuun, ja eräänä päivänä hänen isänsä paljastaa hänelle teemestarien suurimman salaisuuden: piilotetun makean veden lähteen.
    Norian parhaan ystävän Sanjan perheellä on ongelmia, sillä heillä ei ole riittävästi vettä. Sanja osaa korjata tavaroita, joten Noria maksaa tavaroidensa korjaamisesta Sanjalle vedellä. Noria ja Sanja menevät etsimään romumuovia muovihaudasta, ja Sanja löytää laitteen, jonka hän luulee olevan käyttökelpoinen. Sanja ja Noria saavat selville, miten laite toimii, ja siitä alkaa kuulua ääntä. He kuulevat tarinan satoja vuosia sitten tapahtuneesta Janssonin retkikunnan tutkimusmatkasta Menetetyille maille.
    Eräänä päivänä kaksi sotilasta tulee teeseremoniaan, mutta toinen heistä, Komentaja Taro, alkaa epäillä teemestaria runsaan vedenkäytön takia. Sotilaat palaavat muutaman päivän päästä tutkimaan teemestarin maita, mutta he eivät löydä mitään. Norian vanhempien välit kiristyvät, ja hänen äitinsä päättää lähteä. Norian täytyy päättää, lähteekö hän äitinsä mukaan vai jääkö hän kotiin tullakseen teemestariksi. Noria päättää jäädä.
    Armeijasta on tullut yhä tarkempi, ja kylässä alkaa olla levottomuuksia. Vesirikollisten määrä lisääntyy ja kyläläisten vedenjakelu lopetetaan. Tästä lähtien kaikkien on haettava vesiannoksensa torilta. Noriasta tulee teemestari, mutta hänen isänsä kunto heikkenee. Isänsä kuoleman jälkeen Norialla on jälleen mahdollisuus päästä äitinsä luokse, mutta hän löytää lisätietoa Janssonin retkikunnasta ja päättää lähteä Menetetyille maille etsimään vettä. Noria kertoo lähteestä Sanjalle auttaakseen Sanjan perhettä, ja he alkavat käydä lähteellä päivittäin.
    Lähde kuitenkin paljastuu yhdelle kyläläisistä, ja tieto alkaa levitä, jolloin Norian on pakko antaa kyläläisille vettä pitääkseen tiedon salassa. Noria ja Sanja ovat kuitenkin saaneet kaiken valmiiksi lähtöä varten, mutta juuri kun he ovat lähdössä, Noria tajuaa, että heidän kulkuneuvonsa on kadonnut. Noria menee Sanjan talolle, mutta siellä on sotilaita, eikä Sanjan perhettä näy missään.
    Seuraavana aamuna Noria huomaa ovessaan sinisen ympyrän, joka on vesirikollisuuden merkki. Hän ei voi poistua pihaltaan, koska sotilaat vartioivat sitä. Lopulta komentaja Taro tulee tapaamaan Noriaa, ja hän tarjoaa Norialle töitä armeijassa. Taro kertoo Norialle, että Sanja on kertonut armeijalle lähteestä ja toivoo Norian tulevan armeijaan töihin hänen kanssaan. Noria kuitenkin kieltäytyy, vaikka hän tietää kuolevansa, jos hän ei hyväksy tarjousta. Noria kirjoittaa tarinansa teemestarin kirjaan, minkä jälkeen hän valmistelee viimeisen teeseremonian itselleen.
    Sanja menee tapaamaan Norian äitiä. Hän kertoo kylän tapahtumista, hänen ja Norian suunnitelmista, ja siitä kuinka hän piilotteli metsässä monta viikkoa kunnes päätti matkustaa Norian äidin luokse. Sanja kertoo myös sen, mitä Norialle on tapahtunut. Hän näyttää mukanaan tuomansa kiekot, joissa tiedot Janssonin retkikunnasta ovat, ja sanoo tietävänsä, mitä hänen täytyy tehdä.

    (view changes)
    4:45 am
  9. page Teemestarin kirja edited ... Romaani etenee pääosin kronologisesti muutamaa takaumaa lukuun ottamatta, ja tämän takia teos …
    ...
    Romaani etenee pääosin kronologisesti muutamaa takaumaa lukuun ottamatta, ja tämän takia teos on helppolukuinen. Miljöön ja henkilöiden kuvailua ei tehdä kovin seikkaperäisesti, joten tämä antaa lukijalle lisää valtaa kuvitellessaan kirjan tapahtumia. Ehkä juuri tämä vallan antaminen lukijalle kirjassa koukuttaakin. Toisaalta kirja pureutuu hyvin syvällisesti ihmissuhteisiin ja veteen, joka kirjassa on pyhä elementti. Teos tuo vahvasti esille ihmisluonteen selviytymistaistelussa; siitä mitä on joskus saavutettu ei olla valmiita luopumaan. Kyseisen asenteen voi huomata tämän päivän hyvinvointivaltioissakin.
    Kirja oli mielenkiintoinen ja antoisa lukukokemuksena, joskin omaan makuuni hieman verkkaisesti etenevä. Kirjan karu kuvailu tulevaisuuden maailmasta, joka ilman muutoksia voi olla totta aiemmin kuin uskommekaan, on silmät aukaiseva. Romaanin kuvailu mahdollisesta dystopiasta ja Pohjois-Korea-tyyppisestä valvotusta diktatuurista herättää huolen ilmastoa kohtaan. Ilmastonmuutoksesta on taitavasti tehty osa jännittävää fantasiatarinaa, mikä tekee aiheesta helposti lähestyttävän ja hyvin mielenkiintoisen.
    Kirja-arvostelu
    Arvostelun kirjoittaja: Inka U
    Kirja: Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
    "Teemestarin kirja" on Emmi Itärannan esikoisromaani, ja sen on julkaissut Teos vuonna 2012. Romaani on climate fictionia. Se ajoittuu noin kahdensadan vuoden päähän nykyhetkestä. Tapahtumapaikkana on Uusi Qian, jonkinlainen Suomesta ja Skandinavian osista merenpinnan noustessa muodostunut alue.
    Kirjan päähenkilö on Noria Kaitio, nuori nainen, joka tarinan alkuhetkellä valmistautuu teemestarin tutkintoon. Hän asuu isänsä ja äitinsä kanssa ja joutuu tekemään säännöllisiä töitä teemajalla. Norian perheellä on myös salaisuus: heillä on oma lähde tunturin suojissa. Lähde on salainen, koska sen käyttö olisi vettä säännöstelevässä yhteiskunnassa kiellettyä. Noria saa tietää lähteen merkityksestä itsekin vasta nyt. Sen avulla heidän on mahdollista pitää yllä teeperinnettä, ilman että vedestä on jatkuva pula.
    Norialla on ystävä Sanja, joka asuu jonkin matkan päässä teemestarin talosta. Sanja harrastaa muovin keräilyä muovihaudasta - paikasta, jonka entismaailman ihmiset kerran jättivät jälkeensä. Hän valmistaa löytämistään muovinkappaleista kaikenlaisia laitteita, ja yhtenä päivänä he onnistuvat Norian kanssa saamaan erään levysoittimen toimintakuntoon. Myöhemmin ystävykset saavat levyjä kuuntelemalla tietoa Hämärän vuosisadalla liikkuneesta retkikunnasta.
    Eräänä päivänä Norian äiti joutuu lähtemään Xingjingiin saatuaan työpaikan yliopistossa. Noria harkitsee Xingjingiin muuttamista, mutta hän katsoo lopulta parhaaksi jäädä täyttämään teemestarin suvun perinnettä isänsä opetukseen. Pian Noria nimitetäänkin teemestariksi ja hän saa alkaa pitää teekutsuja. Kaupungissa veden vartiointi yltyy ja vesirikosmerkintojä ilmestyy taloihin. Noria ja hänen isänsä pystyvät kuitenkin pitämään tunturin vesilähteen salassa tarkkaavaisella työllään.
    Koska vesi alkaa vähetä kylästä ja ihmisiä sairastua, täytyy Norian ottaa ohjat omiin käsiinsä. Ihmisiä täytyy auttaa, ja siksi Noria riskeeraa itsensä jakamalla lähteensä vettä kylässä. Noria ja Sanja ryhtyvät myös suunnittelemaan matkaa Menetetyille maille, josta heidän kuuntelemassa levyt kertoivat ja jossa vielä saattaisi virrata vettä. Asiat kuitenkin muuttuvat nopeasti, kun salaisuudet paljastuvat, ja pian Norian elämä ei enää ole ennallaan.
    Tarinan ihmiset elävät hyvin alkeellisessa maailmassa, josta puuttuvat meille nykyaikaiset piirteet. Toisaalta meidän aikamme pilkahtelee kuvauksessa hämäränä, mutta tunnistettavana. Kylän muovihauta on täynnä aikamme ihmisten aiheuttamaa rojua, jonka olemme tarpeettomana heittäneet pois. Uusiqianilaisille se on kuitenkin arvokasta, sillä heillä ei ole itsellään paljon mitään tavaraa. Materiaalitkin ovat vähäiset, mikä kuvaa sitä, että ihminen on tuhonnut suurimman osan luonnonvaroista.
    Kirjailija on keksinyt tuohon aikaan sopivia tavaroita ja materiaaleja. Niitä ovat esimerkiksi helivaunut, meriruohosta valmistetut tavarat, viestimet ja muut tulevaisuuteen sopivat esineet. Monet arkipäiväisistä tarvikkeista ovat vaatimattomia, vanhanaikaisia. Ne kuitenkin kertovat niistä uhrauksista, joita ihminen joutuu vastaanvanlaisen ajan koittaessa tekemään. Alkeellisessa maailmassa huomio ei enää ole materiassa vaan elämän perusasioissa. Tarinan ihmisille vesi on suurin huolenaihe, ja sen lisäksi pieniä iloja ovat kuukekrin markkinat, teevierailut ja muovin kerääminen.
    Tapahtumat sijoittuvat selkeästi Skandinaviaan, ehkä jopa Suomeenkin, sillä kirjassa puhutaan niistä. Yhtenä nykyajan kaupunkina mainitaan Kuusamo. Vesi on siis vallannut alueita, hukuttanut mantereita.
    Juomavesi sen sijaan on loppunut, eli ympäristö on varmasti pahoin saastutettu. Ajassa tämä tarkoittaa ehkä 100-200 vuotta nykyhetkestä eteenpäin, jos maapallon tilaan ei ole saatu muutosta. Kirjan maailma onkin hyvin skeptinen eikä se anna olettaa, että ihmiset ennen tuota aikaa olisivat saaneet ilmastonmuutosta kuriin.
    Kirjassa erityisen onnistunutta on ajan kuvauksen yhdistäminen henkisiin arvoihin. Kuvaus on hyvin värikästä mutta tunnelmaan sopivaa. Eniten pidän katkelmasta sivulta 95: "Kaikki maailmassa ei ole ihmisten. Tee ja vesi eivät kuulu teemestareille, vaan teemestarit kuuluvat teelle ja vedelle. Olemme veden vartijoita, mutta ennen kaikkea olemme sen palvelijoita." Katkelma on hieno siinä mielessä, että se kuvaa ihmisen riippuvaisuutta luonnon valinnoista. Ihminen ei ole ainut mahti maailmassa, vaan on jotakin vielä suurempaa ja vaikuttavampaa. Sitä on muun muassa vesi.
    Kirjaa on helppo lukea, sillä kieli on selkeää ja soljuu eteenpäin turhia jauhamatta. Juoni kehittyy selkeästi kohti huippukohtaansa, sitä kun Noria ja Sanja ovat valmiita matkaan Menetetyille maille. Huippukohdan jälkeen tapahtuvan laskun jälkeenkin kirjailija onnistuu vielä viemään juonta mielenkiintoisesti eteenpäin. Tapahtumia on paljon, mutta ne eivät ole liian päällekkäisiä ja juonen kaava pysyy selkeänä. Kirja on myös kielellisesti helppolukuinen, joskin abstrakti. Jos lukija ei ole kovin tunteellinen ja kielikuvia ymmärtävä, jää tästä teoksesta ehkä jotakin olennaista piiloon.
    Jos olisin voinut muuttaa juonessa jotakin, olisin halunnut Norian ja Sanjan salaisen retken onnistuvan ja heidän palaavan sankareina löydettyjen vesien ääreltä. Se, että Norian salainen lähde paljastui eräälle kyläläisistä, oli hieman lannistavaa. Noria kuitenkin toimi fiksusti ja periaatteellisesti ja oli valmis auttamaan vesivarojen löytämisessä. Myös Norian isän kuolema oli vähän turhan karua tilanteeseen nähden, sillä Noria jäi aivan yksin, eikä hänellä ollut enää kuin Sanja. Rivien välistä pilkahteli kuitenkin iloa, toivoakin. Teos on kaiken kaikkiaan herkkä ja luonnehtii hyvin odotettavissa olevaa tulevaisuutta.

    (view changes)
    4:39 am

More