Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Viveka Tiitola
Kirja: Outi Moilala, Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita

Outi Moilalan kansainvälisenä Kunnon työn päivänä (7.10. vuonna 2013) julkaisema kirja ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” avaa lukijan eteen kattavan tietopaketin vaatealan rakenteista globaalina ja jopa raadollisena ilmiönä. Moilala maalaa sanoillaan realistisen kuvan vaateteollisuuden valmistusolosuhteista, vaatetusyritysten seurannasta ja vaatteen elinkaaresta valmistusvaiheesta aina kuluttajan luo päätymiseen asti, pyrkien jollain tapaa vaikuttamaan lukijoiden kulutustottumuksiin ja avartamaan heidän tietouttaan siitä, mikä on todellinen tarina vaatekappaleen takana.

Suurin osa meidän suomalaisten vaatteista teetetään jossain päin Aasiaa, esimerkiksi Kiinassa. Tärkeintä ei ole kuitenkaan tieto siitä, missä vaatteemme tuotetaan, vaan se, millaisissa olosuhteissa niitä valmistavat aikuiset ja erityisen huolettavana tekijänä lapset joutuvat olemaan tehdessään työtään. Hyvänä esimerkkinä toimii vaatteita edullisesti myyvä ketju H&M. Halvan hinnan takaa löytyy useimmiten erittäin huonolla palkalla tehty työ, johon liittyy myös vakavia terveydellisiä riskejä. Kirjan nimen ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” mukaisesti Moilala on kiinnittänyt kirjassaan huomiota erilaisten vaatteiden tuottamiseen liittyviin lieve- ja haittailmiöihin kuten muun muassa farkkujen hiekkapuhaltamisen, joka altistaa tekijänsä monille hengenvaarallisille sairauksille. Huonoissa olosuhteissa tuotetut vaatteet eivät ole hyväksi kuluttajallekaan, sillä kaikki lukuisat kemikaalit voivat siirtyä tuotteen elinkaaressa valmistuksesta myös käyttöön asti.

Moilala tuo silmiä avartavaan ja kaiken kaikkiaan melko negatiiviseen kokonaisuuteen myös toivoa lisäämällä siihen näkökulmia siitä, miten asiat ovat jo tietyllä tapaa kehittyneet, miten eri tahot kuten EU ja eri kampanjat kuten Clean Clothes -kampanja pyrkivät taistelemaan vaateteollisuuden eettisyyden ja vastuullisuuden puolesta ja miten ihan tavallinen kuluttaja voi omilla valinnoillaan tehdä koko globaalista vaatetuotannosta oikeudenmukaisempaa. Lukuisten faktapohjaisten tietojen myötä ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” antaa erittäin asiantuntevaa, totuudenmukaista ja vääristelemätöntä, tietokirjan kaltaista kuvaa vaateteollisuudesta ja sen ongelmista.

Minä, kuten yli 7 miljardia muuta maapallolla elävää ihmistä, olen kuluttaja. Ihmisen tulee pukeutua pysyäkseen lämpimänä, eikä ole siis mikään ihme, että vaateteollisuus kuuluu maailman suurimpien bisnesten kärkeen. Viimeisimpien vuosisatojen aikana vaatteista on tullut paljon muutakin kuin pelkkä muodollisuus tai ennen kaikkea muuta kuin elossaselviytymiskriteerivaatteet ja niissä näkyvät trendit ja muoti vaihtuvat nopeasti, eikä monille vaatteen käyttömukavuus tai toimivuus ole enää tärkeintä. Moilala korostaa kirjassaan myös tämän seikan - muodin - näkyvyyttä vaateteollisuudessa ja sen negatiivisiakin vaikutteita siihen. Kun kulutetut farkut ovat muodissa, tarkoittaa se sitä, että vaatetuotannossa tehdään trendin mukaisesti, mikä taas merkitsee vaatteen valmistuksessa hengenvaarallisia toimenpiteitä, kuten hiekkapuhallusta, jolla saadaan tuotteeseen kuluneen näköinen pinta. Nykyajan kulutusyhteiskunta kuvaa ehkä tietynlaista vaurautta ja rahallista hyvinvointia, mutta usein silmät suljetaan siltä, miten paljon haittaa yhden vaatekappaleen takaa voi löytyä. Mihin unohtuvat ihmisoikeudet, kun alipalkatut ihmiset valmistavat hengenvaarallisissa olosuhteissa vaatekappaleita?

Outi Moilala avaa kirjallaan lukijan eteen karun mutta todenmukaisen kuvan globaalista vaateteollisuudesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” on monipuolinen, eri näkökulmat huomioon ottava, kattava ja lukijaansa vaikuttava tietopaketti vaatebrändien ja vaatetuotannon toiminnasta. Kokonaisuudessaan kirja pyrkii ohjaamaan lukijaansa olemaan vastuullisempi kuluttaja ja avaamaan silmät vaateteollisuuden vakavillekin ongelmille. Moilala on onnistunut tehtävässään - kirja koskettaa, herättää lukuisia ajatuksia ja tunteita sekä ennen kaikkea antaa lukijalleen faktatietoa merkittävän tärkeästä aiheesta.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Eino P
Kirja: Outi Moilala, Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita

Luin Outi Moilalan kirjan nimeltä "Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita". Pääosin Moilala esittelee kirjassaan lukijalle erilaisia esimerkkejä vaateteollisuuteen kuuluvista ongelmista, etenkin toimitusketjujen sisältämistä riskeistä, esimerkiksi työolosuhteiden turvallisuuden puutteellisuudesta.

Moilala pohtii myös todella syvällisesti tehdastyöskentelyyn liittyviä ongelmia. Erityisesti hän avaa tietoa siitä, ketkä tuotteet tekevät, ketkä hallitsevat markkinoita sekä ketkä saavat suurimman osan voitosta. Hänen mielestään myös tehtaiden johtajien koulutusta pitäisi nostaa tasokkaammaksi sekä lisätä työntekijöiden turvallisuutta ja vaatia heiltä vaativampia koulutuksia.

Mielestäni kirjassa liioitellaan ehkä hieman liikaa vaatteiden valmistusoloja. Kirjan tekstin perusteella ainakin itse sain sellaisin kuvan vaatteiden valmistuksesta, että jokainen vaatteiden valmistajayhtiö tekee vaatteensa ala-arvoisissa olosuhteissa, joissa samat työntekijät työskentelevät jopa yli 15 tuntia putkeen minimaalisella palkalla. Moilala liikkui mielestäni asiasta toiseen aivan liian nopeasti. Ensimmäistä asiaa sisäistäessä tulikin jo uusi asia, joten tekstin perässä pysyminen tuotti jossain kohtaa suuria vaikeuksia.

Kirjassa minuun erityisesti teki vaikutuksen tappajafarkkuihin liittyvä hiekkapuhallusmenetelmä, jonka avulla farkuista saadaan kuluneemman näköiset. Ennen minulla ei ollut tietoakaan tällaisesta menetelmästä, joka tuntuu kyllä vieläkin epätodellisen järkyttävältä. Farkkujen hiekkapuhalluksen ansiosta monet nuoret ihmiset ovat joutuneet alistumaan hengenvaaralliselle silikoosille eli kivipölykeuhkolle. Tämä johtuu siitä, että hiekkaa puhaltaessa puhaltajilla ovat syystä tai toisesta puutteelliset hengityssuojaimet, jonka takia hiekkaa kulkeutuu väkisin hengityksen mukana keuhkoihin. Tämä on mielestäni sellainen asia, joka pitäisi ehdottomasti kieltää koko maailmassa.

Kirja toi minulle taustatietoa siitä miten ja missä vaatteet todellisuudessa valmistetaan. Kirjan luettuani olen alkanut selvittämään ennen vaatteiden ostoa niiden valmistustavat ja -maat. Haluan itse suosia mahdollisimman paljon kotimaisia vaatteita, jotka on tehty turvallisissa ja oikeudenmukaisissa olosuhteissa.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Mira Laurinantti
Kirja: Outi Moilala, Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita

Luin Outi Moilalan kirjoittaman teoksen ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” (2013). Kirja sorrosta, kuluttajan aivopesusta ja valinnoista kertoo kulutuksesta puolen, jota ei ole ehkä osannut aikaisemmin ajatella.

Kirja alkaa omakohtaisilla kokemuksilla kulutukseen liittyen. Mikä on hyvä valinta? Mikä on eettistä, ja minkä vaatekappaleen ostossa ei tarvitse miettiä jonkun tehdastyöläisen keuhkosyöpää, nälänhätää tai olemattomia oikeuksia pitkine työpäivineen? Kertoja selvittää, kertoo ja osoittaa, miksi on tärkeää löytää ostoskärryynsä tuotteet, jotka eivät ole vaarallisia tekijälle tai käyttäjälle.

Aloitus tulee luettua nopeasti. Informaatiota on paljon, ja se vaikuttaa ja koskettaa. Kukaan ei halua olla vastuussa joidenkin huonoista oloista, mutta ei asiasta oikeasti oteta selvää. Moilanen tuo tämän todellisuuden lukijan silmiin. Suuri osa vaatetuotannosta tuotetaan köyhissä maissa, missä työntekijöille pahimmillaan maksetaan vain muutama kymmentä euroa kuukaudessa, eikä ylityökorvauksia tai ammattiliittoja ole. Ja näistä vaatetehtaista ostavat brändit voivat olla mitä vaan Adidaksesta Henkkamaukkaan. Mitä kuluttajan siis pitäisi tehdä?

Kirja alkaa nopeasti toistaa itseään alun järkyttävien faktojen ja tapahtumakertausten jälkeen. Köyhyysraja, eri brändit ja maat toistetaan useaan kertaan, enkä enää innostunut samojen teemojen läpikäymisestä. Aloin etsiä enemmän selkeää vastausta sille, mitä voin itse tehdä. Millaisia vaatteita minun pitäisi ostaa, jotta joku ei kärsisi toisella puolella maailmaa?

Lopussa selviää ratkaisu: minun pitäisi kierrättää, ostaa hyvää laatua, joka kestää pidempään, ja korjata vanhoja vaatteita. Ekologinen ratkaisu on selkeä. Toisaalta se oli minulla tiedossa jo ennen kirjan lukemista. Kulutuksen vähentäminen on tärkeä tavoite ennen kaikkea ympäristön kuormituksen takia, mutta nyt mukana on myös rinnasteinen tavoite. Tapa vaatekaapin jatkuvasta vaihtuvuudesta trendien perässä on hyvä saada vähenemään, ja mahdollisesti jopa katoamaan.

Ihmisten täytyisi olla tietoisia ja seurata ympärillään tapahtuvaa tuotantoa ja kaupankäyntiä, myös muualla kuin vaateteollisuudessa. Juuri tietoisuuden takia ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita” on hyvä ja tärkeä kirja. Vaikka Moilala ei kirjailijana minua hämmästyttänyt, kirjan sisältö jäi silti mieleen. Nykyään on vaikea katsoa vaatekaupan muutaman euron paitaa miettimättä, missä oloissa se on tehty, kun kustannukset ovat jääneet noin pieniksi. Tietoisuudesta lähtee tutkimus ja tutkimuksesta toiminta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun jokin tuotantolaitos parantaa työntekijöidensä asemaa julkisen painostuksen takia.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Valtteri Raivio
Kirja: Outi Moilala, Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita

Outi Moilalan vaikuttava kirja "Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita" on vuonna 2013 julkaistu teos. Teoksessa Moilala kertoo isojen brändien aiheuttamista terveysriskeistä. Kirja ottaa enemmän kantaa siihen, millä tavoin tämä toiminta vaikuttaa ihmisiin, eikä niinkään siihen, miten se vaikuttaa luontoon.

Kirjassa Moilala kertoo enimmäkseen hiekkapuhalletuista farkuista ja siitä kuinka tämä hiekkapuhaltaminen vaikuttaa ihmisten terveyteen. Hiekkapuhallusprosessin aikana ilmassa on pölyä ja koska usein tuotantomaissa työtekijöiden työturvallisuus ei ole kovinkaan laadukasta, tämä pöly voi kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa monia tauteja ja jopa johtaa sairauksiin. Kirjassa puhutaan myös siitä, kuinka vaatteiden värjäys vaikuttaa negatiivisesti ympäröiviin vesistöihin puhumattakaan ihmisistä.

Moilala moittii kirjassa EU:ta ja isoja brändejä tästä köyhempien maiden häikäilemättömästä hyväksikäytöstä. Hänen mielestään isot brändit voisivat oikeasti tehdä muutoksen ja parantaa köyhien maiden kehnoja elinoloja - jos vain välittäisivät. Moilala syyttää ongelmasta kuitenkin myös kuluttajia, jotka ostovalinnoillaan voisivat vaikuttaa tähän ongelmaan. Sillä mistä ostat farkkusi ja miten ne on tuotettu, on väliä koko maailmalle.

Kirja on ajatuksia herättävä ja ei pelkää puhua hieman herkistäkin asioista. Jos haluamme muutosta, emme voi vain odottaa että suuryhtiöt tekevät sen. Me voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa tämän ongelman estämiseen ja samalla parantaa omaa terveyttämme. Vaikka nämä tappajafarkuiksi nimetyt farkut aiheuttavat kuolemia tuotantomaassa, sisältävät ne vielä suomessakin haitallisia kemikaaleja. Niinpä olen minäkin täysin kirjan puolella. Sinun valinnoillasi on merkitystä, maailmanlaajuisesti.