Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Sara M
Kirja: Antti Tuomainen, Parantaja

Antti Tuomaisen kirjassa "Parantaja" kuvataan ilmastonmuutoksesta kärsivää tulevaisuuden Helsinkiä. Tuomainen on saanut romaanista Vuoden johtolanka -palkinnon.

Eräänä päivänä kirjan päähenkilö Tapani Lehtinen huomaa toimittajavaimonsa kadonneen. Lehtinen lähtee selvittämään asiaa hinnalla millä hyvänsä. Kun Lehtisen saa tietoonsa, että Johanna on lähtenyt tekemään uutisjuttua salaperäisestä murhaajasta, joka kutsuu itseään ”parantajaksi”, hän kääntyy poliisipäällikkö Jaatisen puoleen. Käy ilmi, että poliisikaan ei pysty auttamaan kaoottisen tilanteen takia. Siispä Lehtinen ottaa itse ohjat käsiinsä ja lähtee vaarallisille Helsingin kaduille etsimään johtolankoja taksikuski Hamidin avulla. Kaikki kuitenkin tuntuu olevan vielä hämärän peitossa. Kertomus mutkistuu Johannan menneisyyden takia, joka jollain tavalla liittyy katoamiseen.

Päähenkilönä toimiva Lehtinen on runoilija ja asuu vaimonsa Johannan kanssa Helsingin lähiössä. Sivuhenkilöitä ovat muun muassa perheen ystävät Ahti ja Elina sekä Johannan pomo Luutela. Vaikka kirja onkin dekkari, samalla se myös täyttää rakkauskertomuksen kriteerit. Vaimon katoamisen jälkeen Lehtinen muistelee paljon heidän yhteisiä hetkiään ja näkee usein unta Johannasta.

Miljöönä Helsinki on karmaiseva ja lohduton tulevaisuuden kuva. Myrkyt ja tuuli on aiheuttanut tuhoja pääkaupungillemme ja useat ihmiset ovat muuttaneet pohjoisemmaksi. Etelästä muuttoliike on suurta ja ihmiset yrittävät selvitä päivä kerrallaan. Tuomaisen sanoma on selvä: näin meille voi käydä, jos seisomme tumput suorina ilmastonmuutoksen edetessä. Kirja tosiaankin saa aikaan monia tuntemuksia ja ajatuksia ilmastonmuutoksesta. Jotkut haluavat myös parantaa maailmaa, tosin tässä kirjassa radikaalein keinoin. Parantaja murhaa vain ihmisiä, jotka vaikuttavat ilmastomuutokseen negatiivisesti.

Itse pidän dekkareista, ja ne ovat mielenkiintoista luettavaa. Alussa kirja ei vaikuttanut kovin hyvältä, mutta mitä enemmän luin, sitä mielenkiintoisemmaksi se osoittautui. Erityisesti pidin siitä, että kirjan miljööseen pystyi samaistumaan, koska tapahtumat oli kuvattu suomalaisen näkökulmasta ja suomalaisessa kaupungissa. Juonikäänteet olivat kiinnostavia ja tyylilaji iskevä. En kuitenkaan pitänyt kirjan loppuratkaisusta, vaan kirja jäi jotenkin kesken. Voisi jopa luulla, että Tuomainen aikoo kirjoittaa tarinalle jatkoa.

Vaikka kirja, joka käsittelee ilmastonmuutosta, kuulostaa tylsältä, tämä osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi! Suosittelisin kaikille jännityskirjoista pitäville.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Nea
Kirja: Antti Tuomainen, Parantaja

Luin Antti Tuomaisen kirjan "Parantaja", joka sijoittuu ilmastonmuutoksen kanssa kamppailevaan Helsinkiin. Kirja käsittelee ilmastonmuutoksen lisäksi päähenkilö Tapanin vaimon yhtäkkistä katoamista. Vaimo Johanna katoaa tehdessään lehtijuttua Parantajasta.

Kirjassa on pääaiheena Tapanin vaimon katoaminen, mutta ilmastonmuutosteema on osattu sijoittaa taitavasti ikään kuin rivien väliin toiseksi pääaiheeksi. Kirjalla on selvästi haluttu ottaa kantaa ilmastonmuutokseen ja sillä halutaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja mielipiteisiin ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos ilmenee kirjassa mm. jatkuvana sateena ja pilvisyytenä, ajoittaisina kovina myrskyinä sekä ilmaston lämpenemisenä. Ihmisissä muutos on saanut aikaan muuttovirran pohjoiseen paremman elämän perässä sekä yleisen sekasorron ja masennuksen yhteiskunnassa. Rikollisuus on myös lisääntynyt.

Kaupungin poliisilla on kädet täynnä töitä, jotta se saisi pidettyä sekasortoisen kaupungin jonkinlaisessa järjestyksessä. Tämä ei tietenkään auta huolesta sekaisin olevaa Tapania. Kirjassa onkin osattu kuvailla hyvin huolissaan olevan Tapanin tuntemuksia yhdistettynä ilmastonmuutoksen aiheuttamaan yleiseen huoleen, joka sekin on tarttunut Tapaniin. Kaikilla on kädet täynnä huolia, joten kellään ei näytä olevan aikaa auttaa Johannan etsimisessä. Tapani saa kuitenkin apua poliisi Jaatiselta, ystäviltään sekä Johannan vastahakoiselta pomolta - ja lopulta Johanna löytyy.

Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka eivät jaksa lukea tylsiä tiedekirjoja mutta haluavat tietää ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista hieman keveämmällä tavalla. Kirja sopii myös romantikoille, sillä rakkaus on yksi kirjan pääteemoista.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Emmi Ahonen
Kirja: Antti Tuomainen, Parantaja

Antti Tuomaisen kirjoittamassa "Parantajassa" kuvailtiin tulevaisuuden Helsinkiä, joka ilmastonmuutoksen seurauksena on muuttunut aivan täysin. Kirjassa kerrotaan Tapani-nimisestä miehestä, jonka toimittajavaimo on kadonnut. Tapani on valmis tekemään mitä tahansa löytääkseen vaimonsa ja vihje vihjeeltä hän pääsee aina askeleen lähemmäs ratkaisua. Tapani kohtaa kuitenkin monia haasteita matkan varrella, ja ajoittain tilanne näyttää todella huonolta. Tulevaisuuden Helsingissä ei ole turvallista liikkua, poliisit ovat liian kiireisiä auttamaan ja uusia johtolankoja ei näytä olevan.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Tapani lähtee etsimään vaimoaan hänen työpaikaltaan. Siellä Tapani tutkittuaan vaimonsa työpisteen saa selville että ennen katoamistaan Johanna oli etsimässä Parantajaa, monien suuryritysten johtajien, joiden Parantaja katsoi olevan syypää ilmastonmuutokseen, ja heidän perheidensä murhaajaa, josta Johanna oli aikeissa tehdä uutisen. Monien eri vaiheiden, vaikeuksien ja Johannan ystävien kautta Tapanista alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän, että hän ei tiedä vaimostaan kaikkea mitä pitäisi. Saatuaan Parantajan henkilöllisyyden selville ja löydettyään hänet löytää Tapani viimein myös vaimonsa.

Kirjassa kuvataan hyvin vakuuttavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamat seuraukset, ja tapahtumat oli myös helppo kuvitella päässä. Tarina eteni hyvin ja tuntui että koko ajan tapahtui jotain uutta, eikä tarina jäänyt jumittamaan mihinkään kohtaan. Kirja oli todella mukaansa tempaiseva ja kun lukemisen aloitti, ei sitä halunnut lopettaa, koska oli koko ajan jännittävä kohta menossa. Kirjassa negatiivista oli se, että loppu jäi auki. Olisin halunnut tietää, miten Tapanin ja Johannan käy, enkä vain jättää sitä omien arveluideni varaan.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Sara Frimodig
Kirja: Antti Tuomainen, Parantaja

Antti Tuomaisen rikosromaani "Parantaja" on Helsinki-kirjat Oy:n kustantama vuodelta 2010. Kirja on voittanut Vuoden Johtolanka -palkinnon vuonna 2011. Kirjan lopussa olevissa kommenteissa näkyy Tuomaisen kirjan hyvä vastaanotto - ja syystäkin.

Parantaja on rikosromaaneja rakastavalle ihmiselle kuin aivan uusi ulottuvuus, niin kuin minullekin. Kirjassa päähenkilö Tapio Lehtisen toimittajavaimo Johanna on kadonnut, mutta kukaan ei voi virallisesti auttaa Tapiota etsinnöissä, ei edes poliisi. Johannaa luonnehditaan hyvin työhönsä sopivaksi ja haasteita etsiväksi toimittajaksi, joka haluaa löytää totuuden vaarallisistakin asioista. Ilmastonmuutoksesta kärsivässä Helsingissä on tapahtunut järjestelmällisiä perhesurmia, joita Johanna on selvittänyt ennen katoamistaan. Tapio alkaa epävirallisella komisario Jaatisen avustuksella selvittää, onko hänen vaimonsa vielä elossa ja jos on, niin missä.

Kirja on sekoitus rikosta, rakkautta ja luontoa. Jännittävä ja mukaansatempaava tapa kertoa katoamisesta sekä etsintöjen kulusta vaaroineen saa lukijan tilaan, jossa lukemista ei voi lopettaa, sillä haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Asiat kerrotaan sellaisella tyylillä, että välillä tulee pidempi ja yksityiskohtaisempi kuvaus miljööstä, henkilöstä tai jopa takauma, mutta heti sen jälkeen selviää jotain, mikä lisää jännitystä.

Yksi kirjan vahva teema on rakkaus Tapion ja Johannan välillä. Tapahtumat kerrotaan Tapion näkökulmasta ja kirjassa on monta takaumaa pariskunnan yhteisistä hetkistä, joista saa tietää, millainen ihminen Johanna on ainakin Tapion näkökulmasta. Rikos ja rakkaus on aina hyvä yhdistelmä, joka on jollain sanoinkuvaamattomalla tavalla saatu uudelle tasolle muihin rikosromaaneihin nähden. Tapion huoli vaimostaan saa lukijan arvostamaan läheisiään ja huomaamaan, että yhteiseloa tärkeän ihmisen kanssa pitää ehkä itsestäänselvyytenä ennen kuin toisen menettää, vaikkakin vain hetkeksi.

Ilmastonmuutos muuttaa normaalia käsitystä Helsingin miljööstä. Heti kirjan alussa miljöö muokataan yhteen oletukseen, millaiselta Helsinki näyttäisi, jos ilmastonmuutosta ei saataisi kuriin. Pohjoinen oli ilmansuunta, jonne kaikki halusivat, mutta harvoilla oli varaa. Jo heti ensimmäisessä luvussa kuvataan eri maiden ja maanosien käsistä lähtenyt tilanne. Käynnissä oli monia sotia, muita kiistoja, pandemioita ja itselleni uusi termi ilmastopakolainen oli ehkä jopa hieman pysäyttävä. Olen kuullut paljon pakolaisista, jotka ovat esimerkiksi lähteneet kotimaasta sodan takia, mutta ilmastonmuutoksen takia kodin jättäminen kuulostaa hirveältä. Tuomainen on onnistunut loistavasti luomaan uuden maailman, missä kaikki on epävarmaa.

Kaiken kaikkiaan minulla on vain hyvää sanottavaa Tuomaisen kädenjäljestä. Vaikka kirjan alussa lukija saattaa luulla, että alkaa lukea rikoksesta ja sen ratkaisusta, kirja saa miettimään, mitä itse voisi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kauhuskenaario on ehkä toki liioiteltu, mutta minuun se osui ja upposi.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Emma
Kirja: Antti Tuomainen, Parantaja

Luin Antti Tuomaisen clifi-kirjan (climate fiction) "Parantaja" (Helsinki-kirjat, 2010), jonka sanotaan olevan todella menestynyt suomalainen teos. Tuomainen voitti "Parantaja"–kirjallaan vuoden parhaan dekkarin palkinnon (”Vuoden johtolankapalkinto”) vuonna 2011. "Parantaja" sai ilmestyessään hyvät arvostelut niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin, joten teokselta voi odottaa paljon.

Parantaja kertoo helsinkiläisestä Tapani Lehtisestä, joka yrittää löytää kadonnutta toimittajavaimoaan Johannaa. Johanna ei ole vastannut Tapanin tekstiviesteihin ja Tapani on varma että hänen vaimolleen on tapahtunut jotain. Kun Tapani saa tietää, että hänen vaimonsa on tehnyt lehtiartikkelia sarjamurhaaja Parantajasta, mies tarjoaa apuaan poliiseille. Parantaja tappaa ihmisiä pelastaakseen maapallon ilmastonmuutoksen kourista. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, jossa sataa vettä keskellä talvea, kadut ja tulvan alle jääneet hylätyt talot ovat köyhien ihmisten asumuksia eikä sairaanhoitoon tai poliiseihin enää luoteta. Kulkutaudit tappavat ihmisiä, ja kansa pyrkii koko ajan pohjoisemmaksi maatamme, rikkaat tietenkin ensimmäisenä.

Kirjan lukemista häiritsi todella paljon sen puhekielisyys. Vaikka teos on kirjoitettu Tapanin näkökulmasta, mielestäni ainoastaan vuoropuhelut ja muut henkilöiden vuorosanat voi kirjoittaa puhekielellä. Juoni on osittain vaikeasti seurattava, koska se menee välillä kauas kirjan teesin ja punaisen langan ympäriltä. Lisäksi juonessa häiritsevät Tapanin tunteet ja rakkaus vaimoaan Johannaa kohtaan, sillä ne tuntuvat jo pakkomielteisiltä. Ilmastonmuutoksen seuraukset on kuvattu teoksessa hyvin vaikuttavasti, vaikka ne on viety kauheudessaan ehkä jopa liian pitkälle. Kirja on kuitenkin onnistunut tarkoituksessaan vaikuttaa ihmisiin.

Kirja oli lopulta melko hyvä lukukokemus huolimatta sen hyppivästä juonesta ja tekstin puhekielisyydestä. Sujuvampi teksti tekisi "Parantajasta" vieläkin paremman. Ensimmäiset sivut kirjassa lupasivat paljon, minkä takia kirja oli pieni pettymys. Pidin todella paljon kirjan avoimesta lopusta, koske se jätti tarpeeksi mielikuvitukselle varaa. Teos sai minut miettimään, mitä voisin tehdä maapallon hyväksi taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Olen edelleenkin vaikuttunut tavasta, jolla ilmastonmuutoksen seurauksia kuvailtiin. Vain tämän perusteella mielestäni kaikkien pitäisi lukea kirja! Parantajan idea on hyvä, mutta toteutus ei päässyt idean tasolle.