Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Tiia Kukkola
Kirja: Risto Isomäki, Litium 6

Risto Isomäen teos Litium 6 (Tammi, 2007) on ekologinen jännitys romaani, jossa planeettamme on vaarassa tuhoutua ydinpommin vuoksi. Isomäen kirjat liittyvät usein ekologisiin ja maailmanloppua kuvaaviin teemoihin kuten myös Litium 6. Hän on työskennellyt erilaisissa kehitysprojekteissa muun muassa Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa amerikkalaiset agentit jahtaavat terroristeja, joilla pelätään olevan tarvittava määrä materiaalia ydinpommia varten. Heidän suurimpana huolenaiheenaan on, että terroristit kykenevät valmistamaan ydinpommin, jonka suuruudella ei ole ylärajaa, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaisi tuntemamme maailman loppua. Kirjassa kerrotaan jäätävä totuus siitä, mitä nykyaikaisessa suurkaupungissa tulisi tapahtumaan ydinpommin räjähtäessä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat eri maailmankolkkiin, pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Kirjassa on monia eri hahmoja, mutta suurimmassa osassa ovat sekä suomalaistaustainen Lauri Nurmi ja hänen tyttöystävänsä Alice Donovan että Katharine Henshaw. Hahmojen taustoihin ei perehdytä kovinkaan tarkasti. Lauri varttui nuoruutensa Suomessa, mutta kirja ei kerro, miten hän päätyi Yhdysvaltoihin ydinterrorismin vastaiseen erikoisyksikköön. Lauri on ollut monta vuotta yhdessä työtoverinsa Alicen kanssa. Alicen ammatinvalintaankaan ei sen enempää puututa. Hänellä on intiaanitaustaa äitinsä puolelta, ja hänen isänsä on rikas maanviljelijä. Katharine on elämässään kovia kokenut, mutta sisukas nainen. Hän yrittää tehdä hyvää, mutta moni asia kostautuu hänelle.

Japanista varastetaan suuri määrä litium 6:tta. Lauri, Alice ja heidän työtoverinsa pääsevät varkaiden jäljille Katharinen kuuleman vihjeen avulla. Tästä alkaa hyvin vaativaksi osoittautuva tehtävä. Heidän tulee tehdä kaikkensa estääkseen terroristeja toteuttamasta suunnitelmiaan. He joutuvat turvautumaan kiristykseen, väkivaltaan ja ihmisten kiduttamiseen, jotta he saisivat tarkempaa tietoa terroristeista ja heidän päämäärästään. On hyvin todennäköistä, että terroristien kohteena on jokin suurkaupunki Pohjois-Amerikassa. Heillä on tarvikkeet ydinpommiin, jolla he pystyisivät aiheuttamaan tuhoa, mitä ihmiskunta ei vielä kokenut. Kaikesta huolimatta terroristien todellinen suunnitelma paljastuu vasta kirjan viimeisillä sivuilla.

Kirja on rakenteeltaan hyvin selkeä ja se etenee loogisessa järjestyksessä. Kielellisesti siitä voi huomata vivahduksen ”äijämäistä” kielen käyttöä ja se luo jännityskirjalle sopivan tunnelman, mutta joskus asiat ilmaistaan todella tönkösti. Kaiken kaikkiaan pidän kirjaa helppolukuisena ja lukukokemusta viihdyttävänä.

Kirjan teemana ovat maailmaa uhkaavat ydinaseet. Lukijalle ei jää epäselväksi, mitä mieltä kirjailija on niistä. Ne voivat koitua maailman kohtaloksi ja olisi hyvä, jos niistä hankkiuduttaisiin eroon. Olisi tärkeää miettiä pidemmälle ydinvoimaa koskevia hankkeita. Vaikka ydinvoimasta saadut hyödyt kuulostavat houkuttavilta, niin kuinka paljon haittaa jäljelle jäänyt radioaktiivinen jäte aiheuttaa yhteiskunnalle?

Teos edustaa melko harvinaista tyylisuuntaa. Sen tarkoituksena on herättää lukijassa ajatuksia maailman rauhaa uhkaavista tekijöistä ja siinä se todellakin onnistuu. Maailman hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla. Pitäkäämme siitä siis huolta, jotta tulevatkin sukupolvet voivat nauttia planeetastamme.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Enni T
Kirja: Risto Isomäki, Litium 6

Vaikka kirja onkin luokiteltu jännityskirjallisuudeksi, voisi sitä paikoitellen pitää myös mielipidekirjoituksena tai tietotekstinä. Siinä on kuitenkin sellaisia tapauksia, jotka tekevät siitä selvästi fiktiota, mutta pohjatiedot ovat niin tarkasti ja paikkansapitävästi kerrottu, että herää kysymys: voisiko näin todella tapahtua? Isomäki ottaa tämänkertaisessa teoksessaan kantaa kaikkia askarruttavaan ja epäilyttävään ydinvoimaan. Onko se todella niin hyvä tai paha asia kuin lehdet ja media antavat ymmärtää? Onko ydinvoima todella ratkaisu maailman ympäristöongelmiin?

Kirjassa keskitytään siihen, mitä vaikutuksia ydinpommin räjäytyksellä olisi nyky-yhteiskunnan suurkaupungissa. Vaikka ydinvoimaa ja ydinaseita koskevat tiedot on selitetty niin tarkasti, että ne voisivat olla suoraan vaikka ydinvoimaa käsittelevästä tietokirjasta, ei niiden ymmärtäminen kuitenkaan suurempia ongelmia tuota. Isomäki kertoo luovasti ja jännittävästi ydinvoiman huonoista ja traagisista puolista, joita ei muuten välttämättä edes tulisi ajatelleeksi. Paikoitellen teksti vaikuttaa hieman liian dramaattiselta ja yliampuvalta. Takakansitekstin perusteella voi jo suurin piirtein päätellä, mistä kirja lähtee liikkeelle ja miten juoni luultavimmin lähtee kehittymään.

Kirja alkaa juuri melko ennalta arvattavalla tavalla. Terroristit varastavat ydinaseisiin tarvittavaa materiaalia Japanissa olevasta yrityksestä, Yhdysvallat saa tietää, asiaa aletaan tutkia ja lopulta seuraa täysi kaaos, jonka keskellä herää kysymys: ketkä oikeastaan ovatkaan niitä pahiksia? Juoni kehittyy eteenpäin melko kaavamaisella tavalla, ei paljoa mitään erilaista verrattuna muihin terrorismista kertoviin kirjoihin. Isomäki vie kuitenkin kaiken vielä pitemmälle kuin tavallisesti, mikä venyttää juonta mielenkiintoisemmaksi ja saa aikaan monia kysymyksiä.

Päänäyttämönä esiintyy tietenkin Yhdysvallat, tuo suuri liitovaltio, joka sai kunnian ampua ensimmäiset ydinpommit. Kirjassa käsitellään hyvin yksityiskohtaisesti monet Yhdysvaltain tekemät kokeet ja hyökkäykset ydinaseilla ja ydinvoimalla. Sanoja ei säästellä ja armoa ei tunneta, kun Isomäki kuvaa Yhdysvaltojen ydinvoiman käyttöä.

Tarina alkaa katsauksella menneisyyteen, vuoden 1954 Japaniin, jossa kalastusaluksen miehistö todistaa Yhdysvaltojen ydinaseen räjähdyksen, mistä nämä eivät tietenkään selviä vahingoitta. Katsauksen jälkeen hypätään ajassa eteenpäin, nykyajan Japaniin, jossa koko tarina saa kunnolla alkunsa. Terroristit varastavat huippuyrityksestä uraania sellaisen määrän, jolla pystyisi helposti räjäyttämään vaikka kokonaisen maan taivaan tuuliin. Japanin poliisi tajuaa pian tilanteen todellisen vakavuuden ja ottaa yhteyttä Yhdysvaltoihin, jossa aletaan kiireesti tutkia tilannetta.

Yhdysvaltain ydinterrorismin vastaisen yksikön toimijat eivät todellakaan kaihda keinoja etsiessään vastauksia. Kun tilannetta ei pidetä vielä kovinkaan vakavana, kaikki näyttäisi olevan hallinnassa ja tutkinnan etenevän jokseenkin järjestelmällisesti, kunnes sytytyslanka lähtee palamaan ja täysi hysteria pääsee valloilleen. Pidätettyään yhden epäillyn ja saatuaan puristettua tältä tietoja erikoisyksikkö saa selville, että terroristeilla on hallussaan sen verran kalustoa, että he voisivat räjäyttää vaikka koko Yhdysvallat pois maailmankartalta. Tässä vaiheessa kaikki kääntyy todella päälaelleen ja homma luiskahtaa selvästi käsistä. Etsiessään epätoivoisesti vastauksia erikoisyksikkö ei kaihda keinoja prostituoidun käyttämisestä agenttina aina kidutukseen ja siitä kokonaisen rahtilaivan upottamiseen elävien ihmisten ollessa vielä sisällä.

Kaikki teot, jotka erikoisyksikkö toteuttaa vain pelastaakseen Yhdysvallat ja oman nahkansa, saattavat herättää lukijassa kauhua ja vastenmielisyyttä. Pelkän epäilyksen varjolla on helppo heittää kaikki sopimukset ja lupaukset ihmisoikeuksien kunnioittamisesta suoraan roskakoriin. Kirjan perusteella Yhdysvallat voisi luokitella häikäilemättömäksi roistovaltioksi, joka tekee kaikkensa pitääkseen itsensä pystyssä.

Kirjan henkilöt ovat tyypillisiä, kovia kokeneita agentteja, joilla on kaikilla omat henkilökohtaiset ongelmansa. Jos pitäisi valita yksi henkilö, joka pyrkii selvästi eniten esille, se olisi selvästi Lauri Nurmi. Hän on suomalaissyntyinen, kovia kokenut, mies, joka pitää ydinvoimaa täysin turhana keksintönä ja kritisoi kaikkea siihen liittyvää aina tilaisuuden tullen. Nurmi vaikuttaa koko kirjan ajan melko salaperäiseltä, eikä tämä paljasta paljoakaan menneisyydestään, lukuun ottamatta muutamia välähdyksiä. Nurmen psyykkinen tila vaihtelee aina laidasta laitaan ja lukija pystyy vain arvailemaan milloin tämä romahtaa täysin.

Toiseksi keskeisimmäksi henkilöksi nousee yllättävä todistaja, prostituoitu Katharine Henshaw, joka jo kirjan alussa kertoo kuulleensa puhuttavan varastetusta uraanista eräissä juhlissa. Henshaw'ta ei tietenkään oteta tosissaan ja tämä unohdetaan melkein välittömästi. Myöhemmin erikoisyksikkö kuitenkin etsii tämän käsiinsä ja valjastaa vakoilemaan heidän puolestaan. Katharine on hyvin epäonninen nainen, joka lopetti opiskelut aiheutettuaan vahingossa veljensä halvaantumisen.

Kirjassa esiintyy totta kai muitakin henkilöitä, joilla on omat pienet, mutta tärkeät roolinsa. Alice on intiaanisukuinen nainen, joka sattuu myös olemaan Laurin vaimo. Alice esiintyy kirjassa erittäin paljon ja hänen tekonsa tulevat melko moninaisesti esille kirjassa. Koska kirjan tapahtumat keskittyvät Yhdysvaltoihin, ei ole ihme, että suurin osa henkilöistä on juuri erikoisyksikön väkeä.

Kaikin puolin kirjassa oli paljon mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja henkilöitä. Alku oli todella ennalta arvattavissa ja se miten juoni kehittyi siitä eteenpäin. Yhtäkkiä juoni alkoi kuitenkin heittelehtiä puolelta toiselle sotkien näin kaikki edelliset kuviot. Lopullinen ratkaisu saa kyllä kenet tahansa loksauttamaan suunsa auki ihmetyksestä.

Kirjan tekivät mielenkiintoiseksi viittaukset ja lainaukset erilaisiin ydinvoimaan liittyviin henkilöihin ja tapahtumiin. Kaikkea mitä kirjassa sanotaan ei tietenkään pidä ottaa tosissaan, onhan kirja sentään fiktiota. Tarina saa kuitenkin tosissaan miettimään, että mikä ihme sai ihmisen avaavan niin kutsutun Pandoran lippaan. Totuus kuitenkin on, että se on jo avattu ja ainoa vaihtoehto on vain kohdata sen seuraukset.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Iikka Piiroinen
Kirja: Risto Isomäki, Litium 6

Risto Isomäki on ottanut tehtäväkseen tuoda ihmisen ja ympäristön herkän suhteen esille romaaneissaan. Tämä näkyy myös Kustannusosakeyhtiö Tammen vuonna 2007 julkaisemassa dekkariromaanissa Litium 6. Litium 6 kertoo alkujaan suomalaissyntyisestä Lauri Nurmesta, joka toimii nykyään Yhdysvaltojen ydinaseterrorismin vastaisessa ryhmässä. Tapahtumat alkavat kehittyä, kun Lauri saa työkavereineen kuulla, että ranskalaisesta ydinvoimalasta on kadonnut satoja grammoja plutoniumia, jota voidaan käyttää ydinaseiden sytyttimissä. Heidän huoli kasvaa, kun japanilaisen yhtiön kehittelemästä uudentyyppisestä Rapid-L -ydinreaktorista varastetaan jäähdyttimenä toimiva litiumin kuudes isotooppi. Lauri työkavereineen keksii, että nämä ainekset yhdistettynä laivalastilliseen tavalliseen rikastamattomaan uraaniin voivat saada aikaan elämän tuhoutumisen koko maapallolta. Alkaa kiivas selvittely siitä, kuka, miksi ja milloin aikoo räjäyttää näin suuren ydinpommin ja miten se voitaisiin estää.

Yllättäen Laurin toimistolle ilmestyy prostituoitu, Katherine Henshaw, joka on työtehtävissään kuullut tapaukseen liittyviä asioita. Lauri ryhtyy ottamaan asioista selvää ja he saavat terroristeihin kuuluvan henkilön kiinni ja kiduttamalla saavat lisätietoa tältä. Saatujen vihjeiden pohjalta Lauri tekee vaimonsa Alicen kanssa, joka kuuluu Laurin työtiimin, iskun australialaiselle uraaninkuljetuslaivalle. Alice kuolee, iskukohde osoittautuu vääräksi ja laiva upotetaan henkiin jääneine matkustajineen.

He ovat kuitenkin saaneet selville päätekijän. Lauri soluttautuu työtoverinsa David Farleyn ja Katherinen kanssa ydinasetta valmistelevan Timothy Washburnin juhliin. Lauri ja Timothy jäävät kuitenkin kiinni ja lopulta Washburn paljastaa totuuden James Bondista tuttuun ja tylsään tapaan: ennen kiinnijääneen agentin tappamista superrikas superroisto kertoo tekojensa motiivit ja aina agentti pääsee lopulta karkuun. Niin kävi tässäkin romaanissa. Washburn paljastaa, ettei edes aikonut rakentaa ydinpommia vaan varkaudet olivat hämäystä. Hänen todellinen tarkoitusperänsä oli kostaa hänen Yhdysvaltojen siviilialueiden pommituksen seurauksena kuolleen vaimonsa ja perheensä kuolema. Yhdysvallat saisivat kärsiä poliittisesti ja taloudellisesti. USA etsisi pommia niin kauan kunnes se löytyisi ja olisi valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja. Yhdysvallat nimittäin käyttivät ”tietojen hankkimiseen ja terrorismin torjumiseen” kiduttamista ja muita äärimmäisiä keinoja, jotka olisivat lopulta tulleet suuren kansan tietoisuuteen ja johtanut Yhdysvallat taloudellisiin ja poliittisiin ongelmiin ― pommia kun ei nimittäin ollut, joten sen löytäminen oli mahdotonta. Panosta ja ihmisoikeuksien ja yleismaailmallisten sopimusten rikkomista olisi vain lisättävä loputtomiin ja lopulta USA jäisi yksin ongemiensa kanssa.

Päähenkilönä Laurista annetaan hyvin niukasti tietoa. Myös tästä näkyy, mihin kirjailija on halunnut lukijan huomion kiinnittää. Tarkka ja kokenut lukija osaa kuitenkin lukea Laurin persoonallisuuden rivien välistä. Lauri on osin katkeroitunut. Hän on tuntemattomasta syystä muuttanut pois Suomesta, eikä tunne sitä enää kotimaakseen. Yhtenä syynä saattaa olla myös se, että Lauria kiusattiin pienenä. Lauri on myös erittäin hyvä aseiden käsittelijä ja taitaa itsepuolustuksen. Hän on maailman parhaita ratsastusjousiammunnassa, joka on erittäin vaativa hunneilta periytynyt laji. Laji vaatii pitkäaikaista ja johdonmukaista harjoittelua, mikä paljastaa Laurin olevan erittäin päättäväinen ja sisukas. Lauri on myös empaattinen. Kun Laurin pomo, Kenneth Andrews, kohteli Katherinea halveksivasti, Lauri piti terävästi Katherinen puolta. Lauri myös murtui kuullessaan tappaneensa liudan siviilejä australialaisella rahtialuksella.

Itse pidän Lauri Nurmen henkilökuvasta, sillä hän tuntuu suomalaisena omimmalta ja häneen on helppo samastua. Hän käy kirjan aikana läpi suuria tunteita menettäessään ainoan rakkaansa ja rakastamansa asian Alicen, huomatessaan vahingossa tappaneensa viattomia ja koittaen epätoivoisesti keksiä, miten pelastaa maapallo ydintuholta. Lauri kärsii myös jatkuvista ydintuhoa käsittelevistä painajaisista. Mitä liikkuu miehen päässä, jonka vastuulla on koko maailma, eikä enää mitään menetettävää?

Risto Isomäki osaa luoda paikoittain vaikuttavaa tekstiä, jota lukija jää jälkeenpäin miettimään, ja käyttää hyvin erilaisia tehokeinoja. Yhtenä niistä kirjailija käytti mm. kuuluisien fyysikoiden Pierre Curien ja Albert Einsteinin sitaatteja aina ennen uuden jakson alkamista kirjassa. Niistä ensimmäisenä seuraava:

”Joku voisi kuvitella, että radium saattaisi muuttua hyvin vaaralliseksi rikollisissa käsissä... Me voimme kysyä itseltämme, hyötyykö ihmiskunta mitään luonnon salaisuuksien oppimisesta. Minä olen yksi niistä, jotka Nobelin tavoin uskovat, että ihmiskunnalle koituu uusista löydöitä enemmän hyvää kuin pahaa.” – Pierre Curie, toinen radiumin keksijöistä Tukholmassa vuonna 1905 Nobelin palkintojenjakotilaisuudessa.

Sitaatti luo heti lukijalle mielikuvan siitä, mitä on tulossa. Isomäki osaa myös kirjoittaa mielikuvia luovia tekstejä, ja lukija voi nähdä mielessään, mitä tapahtuu.

Risto Isomäki pyrki selvästi romaanillaan ottamaan kantaa ydinvoiman riskeihin sekä politiikan ja luonnon arvaamattomuuteen. Ainakin minä itse lukijana jäin miettimään monia asioita. Miten politiikka toimii? Miten helppoa sitä on vääristellä oman tahtonsa mukaan, jos vain on rahaa ja vaikutusvaltaa? Miten helposti ja pysyvästi se voi vaikuttaa meihin tavallisiin talliaisiin ja luontoon? Minkä arvoinen ihmisen henki tai luonnon monimuotoisuuden ja kauneuden säilyminen on terroristeille, Yhdysvalloille tai ihan tavalliselle ihmiselle? Saako kiduttamista käyttää kuten kyseisessä tilanteessa vai onko se ehdottoman kiellettyä, vaikka mikä olisi? Kirjailija on siis onnistunut tavoitteessaan.

Toisaalta kirjan juoni etenee paikoittain, varsinkin alkupuolella, suhteellisen hitaasti. Teksti ja kirjoitustyyli on loppujen lopuksi hyvin tavanomainen, jos ei oteta huomioon ympäristöasioiden liittämistä onnistuneesti juoneen. Isomäki on myös välillä innostunut niin paljon erilaisten isotooppien ja ydinpommiviritelmien selostamisesta, ettei niistä oikein tahdo enää iltamyöhäsellä luettaessa ottaa selvää. Loppuratkaisukin oli melko tavanomainen, mutta onneksi kuitenkin yllättävä. Itse en olisi tuollaista ratkaisua keksinyt.

Risto Isomäki on onnistunut luomaan mielenkiintoisen teoksen Litium 6 yhdistämällä ekologian, suomalaisen miehen, jolla ei ole enää mitään, ja ydinterrorismin. Se ei ole mikään tavanomainen paketti, mutta lukemisen arvoinen, varsinkin ympäristöasioista kiinnostuneelle dekkarien lukijalle.



Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Valtteri L
Kirja: Risto Isomäki, Litium 6


Risto Isomäen teos "Litium 6" (Tammi, 2007) on ekologinen jännitysromaani, jossa maapallo on uhassa tuhoutua ydinpommin vuoksi. Isomäki on kirjoittanut useita kirjoja aiheinaan juuri ekologiset ja maailmanloppua koskevat teemat, joihin myös "Litium 6" kuuluu.

Itse teos edustaa scifimaista jännitystyylisuuntaa ja siinä yhdistetään fiktioita faktoihin. Se myös pyrkii herättämään lukijassa ajatuksia maailman rauhaa uhkaavista tekijöistä. Teksti toimii samalla niin kantaa ottavana ja opettavaisena kuin viihdyttävänä. Kirjan teemana ovat maailmaa uhkaavat ydinaseet, jotka pahimmillaan voisivat koitua koko maailman kohtaloksi.

Kirjan varsinaiset tapahtumat alkavat, kun päähenkilönä esiintyvä Lauri saa työtovereineen tiedon, että ranskalaisesta ydinvoimalasta on kadonnut satoja grammoja plutoniumia, jota voidaan hyödyntää ydinaseissa. Heidän huolensa kasvaa entisestään, kun japanilaisten kehittelemää jäähdytinlitium 6:tta varastetaan ydinreaktorista. Lauri työkavereineen keksii, että nämä aineet yhdessä valtaisan uraanimäärän kanssa voivat johtaa valtavan tuhovoiman omaavaan ydinaseeseen. Työryhmä alkaa selvittää kenellä olisi aikomuksia ydinpommin rakentamiseen ja kuinka se voitaisiin estää.

Laurin toimistolle ilmestyvällä prostituoidulla Katherine Henshaw'lla on työryhmää kiinnostavia asioita, jotka hän on työtehtävissään kuullut. Katherinen vihjeiden perusteella Lauri ryhtyy ottamaan asioista selvää. He saavatkin yhden terroristin kiinni ja kiduttamalla tätä saavat ongittua lisätietoa. Saatujen vihjeiden pohjalta Lauri tekee vaimonsa Alicen kanssa, joka kuuluu myös Laurin työtiimin, iskun uraaninkuljetuslaivalle. Alice kuolee laivalla, joka osoittautui myös vääräksi iskukohteeksi. Heille selviää kuitenkin päätekijä, jonka johdosta Lauri soluttautuu työtoverinsa David Farleyn kanssa ydinasetta valmistelevan Timothy Washburnin juhliin. Lauri ja David jäävät kuitenkin kiinni.

Lopulta Washburn paljastaa totuuden kliseiseen tyyliin, ja agentit pääsevät pakenemaan ennen tuomiotaan. Washburn paljastaa kaikkien odotusten vastaisesti, ettei edes aikonut rakentaa ydinpommia, vaan varkaudet olivat vain hämäystä. Hänen todelliseksi motiivikseen paljastuu hänen perheensä kuoleman kostaminen ajamalla Yhdysvallat taloudellisiin ja poliitisiin ongelmiin heidän etsiessään olematonta ydinasetta. Koska USA käytti tietojen hankintaan terroristeilta erilaisia äärimmäisiä keinoja, tulisivat ne lopulta julkisuuden tietoon, jolloin Yhdysvallat jäisi yksin ongelmiensa kanssa.

Kirja on selkeää luettavaa ja sen tapahtumat etenevät kronologisessa järjestyksessä alun takaumaa lukuun ottamatta. Kirjan alku antoi ennustaa varsin selvää loppua, mutta erityisesti lopun juonikäänne toi kirjaan lisää mielenkiintoa. Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta helppoa luettavaa, tiettyjä kohtia huomioimatta, ja sen viihdyttävyys on pystytty pitämään hyvin yllä, vaikkakin tietyissä kohdissa liiallinen isotooppien ja ydinpommin selostaminen välillä vaikeuttivat lukemista.

Kirjan lopussa olevat jälkihuomautukset saavat myös lukijan miettimään pidemmälle ydinvoimaa koskevia hankkeita. Vaikka ydinvoimasta saadut hyödyt saattavat kuulostaa houkuttavilta, on silti tärkeää punnita siitä johtuvien haittavaikutuksien aiheuttamaa painoarvoa.