Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Nea Bäckman
Kirja: Tiina Raevaara, Koiraksi ihmiselle

Luin Tiina Raevaaran kirjan "Koiraksi ihmiselle", koska olen ollut pienestä asti kiinnostunut koirista ja niiden alkuperästä. Meiltä kotoa koiria löytyy tällä hetkellä kolme kappaletta, joten on kiva tietää vähän lajin historiaa. En ollut kuullut kyseisestä kirjasta ennen tätä biologian 3. kurssia, joten tämä kurssi loi minulle nyt hyvän mahdollisuuden opiskella asiasta, joka minua kiinnostaa. Mielestäni kirjan nimi on osuva ja saa lukijan kiinnostuksen heräämään.

Monet kirjat käsittelevät eri koirarotuja tai antavat koulutusohjeita, mutta tämä kirja on ihan omaa luokkaansa. Kirjassa käsitellään historiaa, koirien alkuperää, susien ja koirien evoluutiota sekä ihmisen ja koiran välistä vuorovaikutusta historiasta nykyhetkeen. Kirjassa on paljon tietoa, mitä voi olla vaikea löytää muualta. Kirja on kattava mutta ohut - eli melkeinpä jokaisen lukiolaisen unelmakirja. Lukija saa jo kirjan alkumetreillä sen kuvan, että Tiina Raevaara on perehtynyt kirjan tekemiseen ja taustatietojen hankkimiseen intohimolla. Faktat kirjassa ovat hyvin selitettyjä ja perusteltuja, joten myös vähemmän esimerkiksi biologiasta tai historiasta tietävän ihmisen on kirjaa suhteellisen helppo lukea.

Ensimmäisessä osassa perehdytään koirien maantieteelliseen alkukotiin ja kesyttämiseen laajasti. Niin laajasti, että vuosiluvut ja maantieteelliset nimet vilisevät silmissä! Kirjan alusta olisi voinut luoda mielenkiintoisemman, koska suoraan sanottuna kiinnostus kirjaa kohtaan katosi ensimmäisten viidentoista sivun aikana. Monia asioita toistetaan, mutta toisto loppuu pitkäveteisen alun jälkeen.

Kirjan toisessa osassa käsiteltävä ihmisen ja koiran välinen historia on aivan eri luokkaa kuin ensimmäisen osan alkuperään perehtyminen. Tässä osassa koirien kesyyntymistä kuvataan tarkemmin, mutta myös maapallon eri koirarotujen sukulaisuutta eritellään ja kerrotaan koiriin liittyvistä myyteistä. Jäin kaipaamaan ihmisen ja koiran välisestä ystävyydestä enemmän tietoa. Olisin tässä kohtaa myös halunnut tietää esimerkiksi Tiina Raevaaran omakohtaisia kokemuksia tai hänen tietään koiraihmiseksi, mutta tällaista ei oikeastaan kirjassa ollut.

Geenit pääsevät Tiina Raevaaran syyniin kirjan kolmannessa osassa. Jalostuksen historia ja rotuominaisuuksien periytyminen ovat isossa osassa kirjaa tässä kohtaa. Asiat on mielestäni selitetty mielenkiintoisesti ja niin että ne jaksoi lukea.

Neljännessä ja näin ollen viimeisessä osassa käsitellään koiran ja ihmisen yhteiseloa monelta kannalta, ihmisen vaikutusta koiran evoluutioon ja koiran vaikutusta ihmisen kehitykseen. Tämä osa kirjaa oli mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin ja kosketti itseäni eniten.

Kirja ei painaudu yhteenkään näistä edellä mainituista asioista kovin syvällisesti, mutta se on kattava yleiskatsaus historiaan. Voisin suositella kirjaa kaikille yli 15-vuotiaille, jotka ovat edes jollain tapaa kiinnostuneita koirista. Voi olla, että nuoremmat eivät jaksaisi niinkään keskittyä kirjan sisältöön. Kirja oli kokonaisuudessaan hyvä lukukokemus.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Niko O
Kirja: Tiina Raevaara, Koiraksi ihmiselle

Tiina Raevaaran kirjoittama "Koiraksi Ihmiselle" -kirja käsittelee laajasti koiran historiaa ja kehittymistä. Koiran evoluution pohjalta mietitään mm. sen toimeen tulemista ihmisten kanssa. Kirjasta huokuu Raevaaran kiinnostus ja intohimo koiria kohtaan. Tämä innostus suorastaan nappaa lukijankin kirjan saloihin. Kirja on onnistunut myös siinä, että se on normaalille kansalaisellekin helppoa ja kiinnostavaa luettavaa.

Kirjan nimi "Koiraksi ihmiselle" on omaperäinen, mikä kiinnittää herkästi huomion. Nimi saa myös lukijan pohtimaan, mistä se on peräisin. Mitä nimellä oikeastaan tarkoitetaan? Ovatko koirat todella ihmisiä varten? Kekseliäs nimi on varmasti edesauttanut kirjan markkinointia jollain tavoin. Nimen lisäksi kannessa seisova piirretty kuva koirasta on massasta erottuva. Kuvassa on saatu luotua kunnioittava suhde koiraan. Kenties koiran katse eteen ja yläviistoon ilmaiseekin koirien jatkuvaa kehittymistä muun kehittyvän ympäristön ohella.

Kirjassa käytettävä teksti on selkeää ja hyvin kirjoitettua, mutta lukiessa huomaa myös sen, että sen kirjoittamisesta on nautittu. Pieni pilke silmäkulmassa on aistittavissa ja se erottaakin kirjan suoranaisesta pelkkää lujaa faktaa sisältävästä tietokirjasta.

Kirjan suunnittelussa ja toteutuksessa on onnistuttu. Tämä kiehtova kirja koirien historiasta eri näkökulmista sopii myös rentouttaviin lukuhetkiin. Kirjaa voi suositella erityisesti koirien ja muiden eläinten ystäville, mutta myös muille, jotka kaipaavat hieman vaihtelua luettavaan.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: JH
Kirja: Tiina Raevaara, Koiraksi ihmiselle

Luin Tiina Raevaaran tietokirjan "Koiraksi ihmiselle". Kirja kertoo siitä, kuinka ihmisen ja nykykoiran suhde on syntynyt ja mistä koira on peräisin. Kirja on julkaistu 2011, ja kustantajana on kustantajakustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki.

Kirjan kansi näytti tutulta, ja kirjailijan nimi kuulosti tutulta. Luultavasti olin joskus lukenut jonkin arvostelun lehdestä. Siksi valitsinkin tämän tehtävän. Olin myös lukenut äidinkielen kurssilla jo ihmisen evoluutiota koskevan kirjan, joten ajattelin, että nyt olisi loistava tilaisuus sivistää itseään myös ihmisen parhaan ystävän evoluutiolla.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa Raevaara yrittää arvuutella, missä koiran alkukoti voisi olla. Pidän juuri siitä, että Raevaara ei vain totea, mistä koira on peräisin, vaan antaa myös muita vaihtoehtoja ja perusteluja, miksi niin voisi olla. Raevaara osaa epäillä, eikä hän yritä tietääkään kaikkea. Hän tukeutuu tutkimuksiin ja tietoihin, joita hänellä on iso liuta.

Toisessa osassa Raevaara perehdyttää lukijan eri kulttuureihin ja valaisee, millainen suhde ihmisellä ja koiralla saattoi olla. Miten esimerkiksi ihmisen maanviljelykulttuurin syntyminen saattoi vaikuttaa koiraan? Tässä osassa myös käytetään hyväksi ihmisen kehitystä apuna, jotta olisi helpompi ymmärtää koiran ja ihmisen suhdetta. Minua saattoi auttaa, että olin lukenut ihmisen evoluutiosta vuotta aikaisemmin.

Kolmannessa osassa puhutaan koirien geeneistä. Jalostus on myös yksi asia, jota Raevaara valaisee ja hieman kritisoi. Ei ihme, koska jalostus tuhoaa koiran terveyden. Tässä kohdassa myös perehdytään siihen, miksi koirat voivat olla lyhytjalkaisia. Selitys on yksinkertainen, mutta vielä uskomattomampaa on se, että lyhytjalkaisuus koiralla on saattanut jo syntyä melkein heti, kun koira on erkaantunut sudesta, omasta kantalajistaan.

Viimeisessä osassa Raevaara pohtii esimerkiksi sitä, onko koirasta enemmän hyötyä vai haittaa. Eläinlääkärikulut ja ruoka muodostavat yhdessä suuren hinnan koiran elättämiselle. Koira kuitenkin auttoi metsästämään ja näin ollen auttoi ihmisiä pysymään hengissä. Raevaara kertoo myös erilaisista koirien älykkyystutkimuksista, jotka ällistyttivät minut, vaikka perheessäni on ollut koiria.

Kirja loppuu kirjailijan jälkisanoihin ja tätä osaa voisi sanoa jonkin sortin tiivistelmäksi koko kirjasta. Sitten kiitokset ja lopuksi laaja listaus Raevaaran käyttämistä lähteistä.

Raevaara kirjoittaa yksinkertaisesti, selkeästi ja niin, että sellainen henkilö, joka ei ole ennen tietokirjaa lukenut, ymmärtää. Hän tietää, mistä kirjoittaa, ja on perehtynyt aiheeseen. Muu kirjallinen urakin on voinut auttaa sujuvan tekstin kirjoittamisessa. Kirja on myös lyhyt ja ytimekäs, joten ihminen, joka ei kirjoja paljon lue, jaksaa kyllä lukea tämän kirjan.

Pidin siis kaikin puolin kirjasta, mutta olisin ehkä hieman toivonut Raevaaran henkilökohtaista kokemusta koirista. Koska kirjan ensimmäisessä osassa hän käyttää vertailussa 8-vuotiasta poikaansa ja koiria, odotin, että kirja olisi ollut enemmän täynnä tallaisia pieniä henkilökohtaisuuksia. Kirja oli kuitenkin tietokirja, ja kiinnostava sellainen, joten en vaadikaan sitä.

Suosittelen kirjaa koiraharrastajille mutta myös sellaisille, jotka ovat kiinnostuneet eri lajien evoluutiosta tai vain haluavat sivistää itseään. Tämä on se kirja, joka heidän kannattaa lukea.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Erika Forss
Kirja: Tiina Raevaara, Koiraksi ihmiselle

Kirjailija Tiina Raevaaran kirjassa "Koiraksi ihmiselle" (2011, Juva) lukija johdatetaan monipuolisten esimerkkien ja havainnollistuksien avulla halki koiran kiisteltyyn historiaan aina nykypäivään saakka. Kirja antaa niin konkarille kuin keltanokallekin paljon uutta ja jopa yllättävää tietoa aiheesta, jota harvemmin tulemme koirien kanssa pyöriessä pohtineeksi.
Kuten Raevaara moneen kertaan kirjassaan toteaa, eivät koiran kehityksen vaiheet ole vielä tänä päivänäkään selitettävissä täysin yksiselitteisesti. Antaakseen lukijoilleen mahdollisimman tarkkaa ja virheetöntä tietoa hän keräsi tietoja monilta eri asiantuntijoilta ja tutkimuksista ja vertaili vallitsevia käsityksiä vanhoihin. Aina tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä esimerkiksi DNA-tutkimuksissa käytetty materiaali oli hyvin vanhaa, eikä kunnollisten näytteiden kerääminen ollut täysin mutkatonta. Myös monet vanhat käsityksemme kotoisen karvaturrimme alkukodista ja eroamishetkestä sudesta ovat kumoutuneet uusien tutkimusten valossa. Ennen ajateltiin, että eri koiralajit olisivat kehittyneet monista eri susien alalajeista, mutta nykyisin tiedetään geenitutkimusten valossa kaikkien koirarotujen alkuperän olevan harmaasusissa.

Raevaara esittelee kirjassaan myös ajatuksen siitä, että koiralle olisi mahdollista määrittää tietylle maantieteelliselle sijainnille rajoittuva alkukoti, aivan kuten ihmislajin syntyperän tiedetään olevan Itä-Afrikassa. Koirista on löytynytkin paljon jäänteitä Lähi-idän alueelta, läheltä ihmisen asuttamia alueita. Tästä löydöstä herää helposti kysymys, ovatko koira ja ihminen kehittyneet yhdessä käsi kädessä kulkien vai onko suden kesyyntymiseen jokin toinen syy? Raevaaran mukaan kysymykseen ei voida löytää yksiselitteistä vastausta. Varmaa on vain se, että koiran ja ihmisen yhteiselosta voidaan löytää monia merkkejä vuosituhansien päästä. Muun muassa eräästä ranskalaisesta Chauvet’n luolasta tehtiin vuonna 1994 monia tutkijoita hämmästyttänyt löytö. Osa kyseisen luolan lattiasta oli peittynyt jalanjälkiin, joista toiset kuuluivat todennäköisesti pienelle 8-vuotiaalle pojalle ja toiset suurelle koiraeläimelle. Jälkien iäksi onnistuttiin määrittämään luolasta löytyneiden soihdunkappaleiden avulla noin 26 000 vuotta. Koirilla on siis täytynyt olla huomattava merkitys jo meidän esi-isillemmekin. On jopa ehdotettu, että koiran kesyyntyminen olisi alkanut ihmisen toimesta. Erään toisen teorian mukaan susi alkoi hyödyntää ihmistä ravinnonhankinnassaan, mikä olisi lopulta johtanut lajien väliseen yhteistyöhön ja vähitellen askel askeleelta lopputulokseksi olisi saatu kesy koira. Nykyisin tiedetään kuitenkin varmasti vain se, että koira on levinnyt monille uusille alueille ihmisen mukana.

Vaikka koiran vaiherikkaasta menneisyydestä ei välttämättä koskaan tulla saamaan selville täyttä totuutta, on yksi asia kuitenkin päivänselvää: koira on ollut ja on oleva ihmisen luotettava ja pörröinen kumppani hamaan loppuun saakka.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Camilla Relander
Kirja: Tiina Raevaara, Koiraksi ihmiselle

Tiina Raevaaran "Koiraksi ihmiselle" (2011) on tietokirja, joka porautuu syvemmälle koiran alkuperään ja sen menneisyyteen. Koiraksi ihmiselle ei ole tavallinen koirakirja, eikä se anna vinkkejä koiran kasvattamiseen tai muuhun sellaiseen, vaan avaa pelkkänä lemmikkinä pitämämme eläimen kehitystä sudesta koiraksi ja sitä kautta ihmisen parhaaksi ystäväksi. Kirja esittelee laajasti koiran ja ihmisen yhteistä historiaa kymmenien tuhansien vuosien takaa aina nykypäivään asti. Painopisteenä kirjassa on koiran fyysinen muuttuminen, mutta kirjassa pohditaan myös hieman koiran mielen muuttumista. Kirja on jaettu neljään osaan, jossa jokaisessa pohditaan eri aihealueita.

Ensimmäinen osa toimii samalla johdantona mutta myös pureutuu koiran alkuaikoihin niin pitkälle kuin tietoa on saatu. Ensimmäisessä osassa esitellään myös mahdollisia alkukoteja, joista koira on lähtenyt leviämään ja koiran irtautumista sen lähimmistä sukulaisista, susista. Teksti on kaikin puolin sujuvaa, mutta kaikkea koiran historiasta ei kuitenkaan ole vielä tänäkään päivänä saatu varmasti selville, esimerkiksi sitä, mitkä kaikki tekijät johtivat koiran kesyyntymiseen ja kouluttamiseen.

Toinen osa keskittyy enemmän koiran ja ihmisen yhteiseen menneisyyteen ja koirien sukulaisuuksiin eri maailmankolkissa esimerkiksi Afrikassa ja Amerikassa. Toinen osa myös esittää erilaisia teorioita koiran kehityksestä ihmisen ystäväksi ja pohtii, onko oikea sana ”kesyyntyminen” vai ”kesyttäminen”. Kirjassa käytetään paljon sanaa domestikaatio, joka tarkoittaa kokonaisen populaation muuttumista ja kehittymistä aivan uudeksi lajiksi, tässä tapauksessa koiran. Toisessa osassa myös pohditaan koiraan liittyviä myyttejä.

Kolmas osa paneutuu pääasiassa koiran geeneihin ja niiden jalostukseen. Kolmannessa osassa selvitetään millaisia erilaisia ominaisuuksia eri koirilla on ja mistä nämä ominaisuudet ovat periytyneet. Tämä osa myös selvittää koirien jalostusta sekä jalostuksessa ilmeneviä ongelmia. Kaikkia asioita ei edes jalostuksessa voida hallita; esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista voi aiheutua huomattavaa haittaa jalostukselle. Samalla kolmas osa myös käsittelee koirien sairauksia.

Neljäs, viimeinen osa käsittelee koiran ja ihmisen yhteiseloa ja sitä, miten ihmisen olemassaolo on vaikuttanut koiran evoluutioon ja päinvastoin. Neljäs osa myös selventää, että ihmiset ovat domestikoineet myös muita eläinlajeja, esimerkiksi kissat ja siat. Näistä domestikoiduista lajeista ei voi käytännössä mitään suoraan verrata villeihin sukulaisiinsa, sillä pelkästään jo käytös ja biologiset ominaisuudet eroavat hyvin paljon.

Koiraksi ihmiselle on kattava tietopankki koiran historiasta, ja se sopii kaikille kenenkään karvoihin katsomatta. Kirjasta löytyy havainnollistavia kuvia ja taulukoita, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään asiakokonaisuuksia paremmin. Kirja sisältää paljon hyödyllistä informaatiota, vaikkei itse koiraihminen olisikaan.