Ilmastonmuutos (kasvihuoneilmiön voimistuminen)

(CLIMATE CHANGE, GLOBAL WARMING AND GREENHOUSE EFFECT)


Näitä biologian ja maantieteen sivuja ylläpitää Kouvolan iltalukion ja Kouvolan Yhteislyseon biologian ja maantieteen lehtori Jari Kolehmainen (koulun osoite Tietotie 3-5, 45100 Kouvola).




Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus juuri nyt (tuoreimmat havainnot, yleensä edelliseltä kuukaudelta) miljoonasosina ilman tilavuudesta (ppm) ja hiilidioksidimäärän nousu vuodesta 1958 nykypäivään:

Current chart and data for atmospheric CO2



Ilmasto.org
Ilmasto-opas
Ilmastonmuutos.info
Ilmatieteen laitos
Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna: Ilmastonmuutos. Missä mennään? Mihin tullaan?
Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos (AGW) lyhyesti kuvin ja diagrammein
Suo. Kuokka. Jussi. (Helsingin yliopisto)

ScreenShot001.jpg
Ilmastotieto

Diigo-linkit
Sää ja ilmasto -blogi
Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt (tiedetoimittajan blogi ilmastonmuutoksesta)Ilmatieteen laitosAjattelemisen aihetta: ilmastonmuutosIlmastonmuutos: pilakuvia ja vitsejäKysy ilmastonmuutoksesta (CO2-raportin, Ilmastotiedon ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen kysymys- ja vastauspalsta)NOAA: Climate.gov (Yksi perusteellisimmista ilmastoa ja ilmastonmuutosta käsittelevistä yleistajuisista sivustoista. Paljon havainnollistavaa materiaalia: diagrammit, kuvat, videot, animaatiot. Diagrammeista näkyy hyvin mm. se, onko auringon aktiivisuus vaikuttanut ilmaston lämpenemiseen. Myös ennusteita ilmastonmuutoksen seurauksista. Havainnolliset diagrammit myös El Niñosta: Global Climate Dashboard > Climate Variability. Past Weather -kohdasta löytää kätevästi päivittäiset säätiedot ympäri maapalloa vuodesta 1981 alkaen. Myös Suomen sääasemat löytyvät hyvin, esim. Helsinki ja Kouvolan Utti. Täältä voit katsoa, millainen sää oli vaikkapa 1.1.2000. Tosin ainakin toistaiseksi lämpötilat ovat vain Fahrenheit-asteina.)Ilmastotieto TwitterissäIlmastotieto Facebookissa
Tee muutos -video
(tärkeimmät perustiedot ilmastonmuutoksesta 6 minuutissa, Ilmatieteen laitos & Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma)
Venus-teoria (suomalainen dokumenttielokuva ilmastonmuutoksesta)What is a climate model? (video, ilmastomallit ja ilmastomallinnus, suomenkielinen tekstitys: CC > Suomi)Muut suomenkieliset nettivideot ilmaston lämpenemisestäIlmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna: Ilmastonmuutos. Missä mennään? Mihin tullaan?TULUVAT - TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos (Opetushallitus, Ilmatieteen laitos, Lumon lukio, Kouvolan Lyseon lukio, Kouvolan iltalukio)IMMU-hanke: Paikallisilla teoilla ilmastonmuutoksen hillintään (Aalto-yliopisto, Lahti)Daily Earth Temperatures from Satellites (lähes reaaliaikaiset satelliittimittaustulokset maapallon keskilämpötilasta, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu, joulukuu, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012)Maapallon päivittäinen keskilämpötila merenpinnan tasossa satelliiteista mitattuna (diagrammissa mukana myös vertailu edellisiin vuosiin)Helsingin Sanomat
HS: Risto Isomäki yrittää pelastaa maailman
Uusi Suomi
Taloudellinen Tiedotustoimisto (verkkokoulu "Ilman muutosta")
Kuuma pallo - kylmää faktaa ilmastonmuutoksesta (YLE)
Maailmanloppu alkaa eskimokylästä (Ylen Elävä arkisto)Hiililaskin (laske, paljonko voit vähentää hiilidioksidipäästöjäsi pienillä teoilla)Standby (paljonko laitteiden valmiustilat kuluttavat sähköä ja tuottavat hiilidioksidipäästöjä)Maailman hiilidioksidipäästöt valtioittain vuosina 1980-2006 (kokonaispäästöt ja asukasta kohden laskettuna)Aavistus.fi: Ympäristötilastot (mm. kasvihuonekaasut) Kaakkois-Suomesta (Kymenlaakso, Etelä-Karjala)Breathing Earth (väkiluku, syntyneisyys, kuolleisuus, hiilidioksidipäästöt valtioittain ja koko maapallolla "reaaliaikaisena" simulaationa)
Älyttömyystesti (ruoan hiilidioksidipäästöt)
Ilmastonmuutos ja kehitys (Ulkoasiainministeriö)
Ilmasto lämpenee (Tekniikka & Talous)
Energiateollisuus: ilmastonmuutos ja energia (energian tuotanto ja kulutus, päästökauppa, ilmastopolitiiikka, ilmastosopimukset, tulevaisuus)
Euroopan komissio (EU:n ilmastonmuutossivut: hiililaskin, tietovisa, piirroselokuva ym.)
Kulutuksen ilmastokuorma (Maura Ryömä, Helsingin yliopisto)Kuinka te saatoitte? (Juhani Rinne, Ilmatieteen laitoksen emeritusprofessori)Epälineaariset ja äärimmäiset ilmaston muutokset (luonnolliset ilmastonmuutokset, palautekytkennät, päästöskenaariot, ilmastonmuutosmallit, ikiroudan sulaminen, Pohjois-Atlantin termohaliininen kierto, monsuunit, merenpohjan metaaniklatraatit)
Eniten ja vähiten kasvihuonekaasuja tuottavat maat (tonnia kasvihuonekaasuja / asukas vuonna 2002)
Maailman Luonnonsäätiö WWFScience (ilmastomallit ja havainnot vertailussa, pitävätkö ilmastoennusteet paikkansa)
EarthDay Television (videoita mm. ilmastonmuutoksesta)
Extreme Ice Survey (kuvia ja videoita sulavista jäätiköistä)Sea Level Rise Map (interaktiivinen kartta siitä, mitkä maapallon alueet jäävät merenpinnan alle ilmaston lämmetessä)
Simulaatio, joka havainnollistaa merenpinnan korkeuden (konservatiivinen, varovainen arvio), lämpötilan (verrattuna esiteolliseen aikaan), ilmakehän CO2-pitoisuuden ja CO2-päästöjen reagointia tämän vuosisadan aikana erilaisiin päästöskenaarioihin. Diagrammien alla olevassa liukukytkimessä on valittavissa kuusi erilaista päästöskenaariota. Ne ulottuvat oletusarvona näkyvästä skenaariosta, jossa päästöjä ei juurikaan pyritä vähentämään, skenaarioon, jossa päästöjä rajoitetaan erittäin rajusti. Sovellus tarjoaa nopeasti omaksuttavan tavan havainnollistaa esimerkiksi sitä, kuinka suuria päästövähennyksiä tarvitaan, jotta globaali lämpeneminen jäisi tavoiteltuun kahteen asteeseen:



GEO (vastauksia ilmastonmuutosskeptikkojen väitteisiin)
Vihreä Lanka (vastauksia ilmastonmuutosskeptikkojen väitteisiin)
Real Climate (vastauksia ilmastonmuutosskeptikkojen väitteisiin)
Skeptical Science (vastauksia ilmastonmuutosskeptikkojen väitteisiin)
New Scientist 1 (johdanto ilmastonmuutokseen)
New Scientist 2 (ilmastonmuutosskeptikko ja ilmastomyytit)
The Royal Society (ilmastonmuutokseen liittyvät faktat ja fiktiot, ilmastonmuutosta epäilevien väitteiden kumoaminen)NASA: ilmastonmuutos (perusteellinen selostus ilmastonmuutoksesta: historia, syyt, ennusteet, seuraukset)Vuosien 1850-2011 maailmanlaajuiset vuosittaiset lämpötilat (maa, meri, maa & meri, verrattuna keskiarvoon 1961-1990, Met Office Hadley Centre)Vuosien 1850-2011 maailmanlaajuiset vuosittaiset lämpötilat (maa & meri, verrattuna keskiarvoon 1961-1990, Met Office Hadley Centre)Educational Global Climate ModelingThe Heat is Online (ilmastonmuutosuutiset, sääkatastrofit, esimerkkejä ilmastonmuutosskeptikkojen propagandasta)
Climate Ark
Fight Global Warming
Worldview of Global Warming
(ilmastonmuutos kuvin)
DeSmogBlog
The Alliance for climate protection
Green Facts
Fossil of the Day
CAN Europe
(Climate Action Network Europe)
Time to lead (CAN Europe, Maan ystävät, Greenpeace, WWF)
Nature-lehti: Ilmastonmuutos vuonna 2008 (mitä uutta opimme ja mitä emme vielä tiedä)Climate Change Education (opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta)Delicious-linkkikokoelma (lista suosittelemistani ilmastonmuutoslinkeistä)
Biologian ja maantieteen hakukone (täsmähaku mm. ilmastonmuutoksesta)


external image Riskit.jpg
Kuvan tietojen lähde: IPCC & British Committee on Climate Change.

vuosikymmenet_globaali_lampotila.jpg
Lähde: Jarin blogi

Eläimet ja ilmastonmuutos


Miten ilmastonmuutos vaikuttaa eläimiin? Miten eläimet vaikuttavat ilmastonmuutokseen?


Britanniassa kevät tulee nykyisin keskimäärin 11 päivää entistä aiemmin

Nykyään kevät tulee Britanniassa puolitoista viikkoa aiemmin kuin 1970-luvun puolivälissä. Näin kertoo laaja kasvien ja eläinten perusteella tehty tutkimus, jossa seurattiin 726 lajia.

Vaikka Britanniassa jatkui viime viikollakin yksi kylmimmistä talvista vuosikymmeniin (tammikuu kylmin vuoden 1987 jälkeen), pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ilmasto on lämmennyt ja kevät aikaistunut. Useiden lajien lisääntyminen on aikaistunut keskimäärin 11 päivää vuodesta 1976. Tähän monilla erilaisilla lajeilla samanaikaisesti havaittuun muutokseen on täytynyt vaikuttaa jokin yhteinen tekijä, todennäköisimmin ilmaston lämpeneminen.

Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet ravintoketjujen alkupäässä olevissa lajeissa, esimerkiksi kasveissa ja hyönteisissä. Lontoon Kew Gardensissa puutarhurit ovat huomanneet krookusten nousevan 11 päivää aiemmin ja joidenkin perhoslajien ilmestyvän jopa kaksi kuukautta entistä aiemmin.

Suuremmilla eläimillä muutokset ovat vähäisempiä. Esimerkiksi sinitiainen munii vain joitakin päiviä entistä aiemmin. Myös villilampaiden poikimisajankohta on aikaistunut.

Luonnon kannalta tällaiset lisääntymisaikojen muutokset voivat olla ekologisesti vaikeita. Esimerkiksi hyönteisten kuoriutuminen on aikaistunut enemmän kuin linnunpoikasten kuoriutuminen. Niinpä runsaimmat hyönteismäärät eivät enää välttämättä osukaan samaan aikaan linnunpoikasten ravinnontarpeen kanssa. Ongelmia voi tulla myös esimerkiksi pölyttäjien ja isäntäkasvien erilaisesta aikataulusta.

Kymmenen esimerkkiä kevään aikaistumisesta Britanniassa:

-Narsissit, krookukset ja lumikellot kukkivat entistä aiemmin.
-Pääskyset ovat aiemmin saapuneet maaliskuun puolivälissä, mutta nykyään niitä on nähty Wightsaarella jo helmikuun puolivälissä.
-Perhoset ilmestyvät yli kuukautta keskimääräistä aiemmin, tummahiipijä (Thymelius acteon) jopa kaksi kuukautta aiemmin huhtikuun lopulla.
-Linnut munivat entistä aiemmin, esimerkiksi sinitiainen yli viikkoa entistä aiemmin maaliskuun lopulla.
-Pohjois-Skotlannin villilampaat poikivat entistä aiemmin.
-Sammakon kutu ilmestyy yleensä helmikuun alun ja maaliskuun lopun välillä, nykyään jopa kuukautta aiemmin koko maassa.
-Tammiin ja muihin puihin lehdet tulevat maaliskuun puolivälissä aiemman huhtikuun sijaan.
-Kirvat ilmestyvät vuosi vuodelta aiemmin.
-Kimalaisten horroksen on havaittu päättyvän jopa jo joulun aikoihin.
-Laulurastaat ja muut linnut aloittavat soidinlaulun entistä aiemmin.

Lähde: Gray, L.: Spring is coming 11 days earlier on average, Telegraph, February 9, 2010.


Arktisten alueiden lajit vaikeuksissa ilmaston lämmetessä

Napa-alueet ovat maapallon nopeimmin lämpeneviä paikkoja. Merieliöihin vaikuttavat sekä meriveden lämpötilan kohoaminen, merten happamoituminen (ks. Ilmastouutiset, viikko 7/2010) että jääpeitteen pinta-alan pieneneminen.

Arktisten vesien merieläimiltä kului miljoonia vuosia tasaisen kylmiin olosuhteisiin sopeutumiseen, joten ne ovat hyvin herkkiä muutoksille. Niinpä ne ovatkin erinomaisia ympäristönmuutoksen indikaattoreita. Esimerkiksi Grönlannissa ja muualla Arktiksella elävän jääkarhun tärkein elinympäristö on merijää, jonka päällä se saalistaa hylkeitä. Kesäisen merijään katoaminen on jääkarhuille vakava uhka.

Krillit ovat hieman katkarapua muistuttavia, planktonia syöviä äyriäisiä, jotka puolestaan ovat kalojen, vesilintujen, hylkeiden, valaiden ja pingviinien tärkeää ravintoa. Krillien määrä pienenee merijään vähentyessä. Sen sijaan paljon pienemmät hankajalkaisäyriäiset yleistyvät. Tällainen ravintoverkon muuttuminen suosii esimerkiksi meduusoja, joita Antarktiksella elävät pingviinit eivät käytä ravintona. Pingviinit kärsivät jäätiköiden pienenemisestä myös suoraan, koska ne munivat jäälle.

Lähde: Griffiths, H.: “Understanding global climate change through new breakthroughs in Polar research”, British Antarctic Survey, February 18, 2010.


Korallien ja muiden merieläinten vaihtoehdot ilmaston lämmetessä: muuta, sopeudu tai kuole

Esimerkiksi Kalifornian länsirannikon merieläimet voivat muuttaa pohjoisemmaksi ilmaston lämmetessä. Sen sijaan Fijin ja Amerikan Samoan korallilajeilla tätä mahdollisuutta ei ole. Kukin korallipopulaatio on eristyksissä omalla saarellaan, joten niiden on pakko sopeutua tai kuolla.

Meribiologit ovat epäilleet korallien olevan vaarassa kuolla sukupuuttoon, kun merivesi lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena. Uudessa tutkimuksessa on kuitenkin löydetty korallilaji, joka on sopeutunut korkeisiinkin lämpötiloihin.

Matalissa laguuneissa kasvavat korallit joutuvat alttiiksi korkeille lämpötiloille varsinkin kesäaikaan, jos laskuvesi ajoittuu iltapäivään. Luonnollisissa oloissa tällaiset lämpöpiikit kestävät 4-6 tuntia, mutta tutkimusolosuhteissa näihin piikkeihin sopeutunut korallilaji selvisi korkeasta lämpötilasta 5-6 päivää.

Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä sitä, kuinka pitkään korallit voivat sietää jatkuvasti kohonneita lämpötiloja. Myöskään siitä ei ole tietoa, kuinka monilla korallilajeilla on tällainen sietokyky.

Myös fossiilitutkimukset antavat uutta toivoa korallien sopeutumiskyvystä. Ecology-lehden uusimassa numerossa julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa fossiiliaineiston (8 riuttaa, Papua-Uusi-Guinea)perusteella korallien selviämistä menneiden ympäristönmuutosten aikana, esimerkiksi jääkaudella, jolloin merenpinta oli 120 metriä nykyistä alempana.

Kun merenpinta laski, koralliriuttojen pinta-ala pieneni ja niiden yhteydet toisiinsa katkesivat. Koralliriutat kuitenkin selvisivät hengissä, vaikkakin niiden koostumus kyllä muuttui ja kasvu hidastui.

Korallit ovat siis selvinneet aiemminkin suurista muutoksista. Erona kuitenkin on se, että jääkauden aikaan merenpinta laski. Nyt taas merenpinta nousee ja veden lämpötila kohoaa. Lisäksi nyt koralliriuttoja uhkaavat samanaikaisesti monet muutkin tekijät: veden laadun heikentyminen, huventuvat kalakannat, korallien haalistuminen, merien happamoituminen ja elinympäristöjen pienentyminen.

Muillakin lajeilla on samanaikaisesti useita eri uhkatekijöitä. Välimerellä valekarettikilpikonnaa (Caretta caretta) haittaavat meren saastuminen, munintapaikkojen väheneminen ja ilmastonmuutos. Monilla kilpikonnalajeilla munintapaikan lämpötila vaikuttaa sukupuoleen, jolloin sukupuolijakauma voi vinoutua ilmaston muuttuessa.

Lähteet: Stanford University: “Climate Change and Coral Reefs: Coral Species Has Developed the ‘Skills’ to Cope With Rising Temperatures”, ScienceDaily, February 27, 2010. ARC Centre of Excellence in Coral Reef Studies: “Ancient Corals Hold New Hope for Reefs”, ScienceDaily, March 2, 2010. Pandolfi, J., Tager, D., Lappin, J., and King, J.: “Ancient Corals Hold New Hope for Reefs”, ARC Coral Reef Studies, March 1, 2010.


Ilmastonmuutos ei ehkä ollutkaan syynä kultakonnan sukupuuttoon

Ainoastaan Costa Ricassa Monteverden vuorten pilvimetsissä 1500-1650 metrin korkeudella elänyt kultakonna (Bufo periglenes tai Incilius periglenes) oli vuonna 1966 löydetty sammakkoeläinlaji, joka ilmeisesti kuoli sukupuuttoon vuonna 1989. Kultakonnaa on pidetty esimerkkinä ilmastonmuutoksen tuhoamasta lajista.

Kultakonnan sukupuuton todennäköinen syy on kytridiomykoosia aiheuttava Batrachochytrium dendrobatidis -loissieni. Sama loissieni on tuhonnut Amerikassa ja muuallakin maapallolla lukuisia toisiakin sammakkoeläinlajeja. Tämän tappavan loissienen leviäminen on usein liitetty ilmastonmuutokseen. Päätelmän mukaan lämpeneminen on aiheuttanut Keski- ja Etelä-Amerikassa pilvisyyden lisääntymiseen haihdunnan seurauksena, mikä taas on johtanut päivälämpötilojen alenemiseen ja yölämpötilojen kohoamiseen. Nämä olosuhteet ovat sienitaudille aiempaa otollisemmat.

Uuden 1.3.2010 Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ainakin Monteverden alueella säiden vaihtelu kultakonnan sukupuuttoon kuolemisen aikoihin kuitenkin oli alueen normaalin säävaihtelun rajoissa.

Tutkimus perustuu Monteverden pilvimetsien vanhoihin puihin. Tropiikin puut kasvavat samalla tavoin ympäri vuoden, joten niissä ei ole havaittavissa selkeitä lustoja eli vuosirenkaita. Puunäytteissä olevia hapen isotooppisuhteita analysoimalla on kuitenkin mahdollista tutkia alueen kosteusoloja solukoiden syntyhetkellä. Kuivana aikana hapen raskasta isotooppia 18 on suhteessa isotooppiin 16 verrattuna enemmän kuin kosteana aikana.

Ennen tutkimuksen aloittamista tutkijat olettivat maailmanlaajuisen ilmaston lämpenemisen näkyvän myös Monteverden alueella pitkän aikavälin lämpenemis- tai kuivumistrendinä. Viime vuosisadan kosteusoloista tehty rekonstruktio kuitenkin osoittaa kosteusolojen vaihtelun olevan yhteydessä luontaiseen El Niño -ilmiöön, joka aiheuttaa paikoin kuivumista ja paikoin vesi- ja lumisateita.

Kultakonna hävisi vuosien 1986-1987 El Niñoa seuranneen poikkeuksellisen kuivan kauden jälkeen. Tutkijat arvelevat konnien joutuneen kuivuuden takia kokoontumaan suurina joukkoina hyvin harvalukuisille kutupaikoille, mikä edisti tehokkaasti sienitaudin leviämistä.

Aiemmin ilmastonmuutoksen on ajateltu edistäneen sienitaudin leviämistä ja heikentäneen sammakoeläinten vastustuskykyä. Tämän uuden tutkimuksen mukaan Monteverden alue oli kyllä vuosien 1986-1987 El Niñon jälkeen kuivimmillaan sataan vuoteen, mutta kuivuus mahtuu silti alueen ilmaston luonnolliseen vaihteluun. Niinpä tutkijat päättelevät kultakonnan kuolleen sukupuuttoon luonnollisen El Niñon ja sienitaudin seurauksena, ei ilmastonmuutoksen takia.

Tutkijat kuitenkin tähdentävät sitä, ettei tämä tutkimus kerro mitään muualla maapallolla tapahtuneen sammakkoeläinpopulaatioiden romahtamisen syistä. Ilmastonmuutos tulee epäilemättä olemaan vakava uhka biodiversiteetille eli luonnon monimuotoisuudelle. Maapallon keskilämpötila on noussut noin 0,8 astetta sadassa vuodessa ja vuoristoalueilla joidenkin tutkimusten mukaan enemmänkin. Alpiinisen vyöhykkeen kasvit ja eläimet pyrkivät siirtymään ylemmäksi ilmaston lämmetessä, mutta aina tämä ei onnistu. Ilmaston lämpeneminen tulee varmasti vaikuttamaan tulevaisuudessa lajien sukupuuttoihin.

Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin pienenemisen välisen yhteyden osoittaminen on kuitenkin hyvin hankalaa, koska asiaan vaikuttavat samanaikaisesti monet eri tekijät, esimerkiksi elinympäristöjen tuhoutuminen, sairaudet, saastuminen ja normaali säiden vaihtelu. Tropiikissa tilannetta vaikeuttaa vielä säämittausten ulottuminen vain muutamia vuosikymmeniä taakse päin, mikä estää näkemästä pitkän aikavälin trendiä.

Lähteet: Pounds, A., Savage, J., Bolaños, F.: “Incilius periglenes“, IUCN Red List of Threatened Species 2009. Columbia University, The Earth Institute: “El Niño and a Pathogen Killed Costa Rican Toad, Study Finds”, March 1, 2010.


Valkopyrstöriekon vaikeudet ja suippopyrstösirkkusen surkeudet

Juuri julkaistu ”State of the Birds 2010” -raportti arvioi tulevia ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintupopulaatioihin Yhdysvaltojen eri biomeissa eli suurekosysteemeissä. Jotkin lajit näyttävät menestyvän hyvin, toiset vähenevät, kolmannet katoavat.

Kaikkein herkimpiä ovat merestä riippuvaiset sekä Havaijin saarilla elävät lajit. Albatrossit, suulat, fregattilinnut ja muut merilinnut ovat erityisen haavoittuvaisia. Nämä lajit lisääntyvät melko hitaasti ja pesivät paikoilla, joita ilmastonmuutos uhkaa. Populaatioiden pienenemisen ainoa syy ei kuitenkaan ole ilmastonmuutos, koska myös ylikalastus, saastuminen ja tulokaslajit pienentävät näiden lintujen kantoja.

Rannikkoalueiden linnut eivät ole aivan yhtä haavoittuvaisia kuin varsinaiset merilinnut. Suippopyrstösirkkusta (Ammodramus caudacutus) ja yleensäkin rannikkolajeja kuitenkin uhkaavat nouseva merenpinta, lisääntyvä myrskyisyys ja ravintoketjujen muuttuminen veden lämmetessä. Muuttavilla lajeilla ongelmat voivat kärjistyä myös levähdys- ja talvehtimisalueilla. Merenpinnan nouseminen ja elinympäristön kutistuminen ovat myös saarilla elävien lajien ongelmia.

Melko herkkiä ovat myös arktiset ja vuoristolajit sekä ruohostoalueiden linnut. Valkopyrstöriekkoa (Lagopus leucura), ruusuvuoripeippoa (Leucosticte tephrocotis) ja muita vastaavia lajeja voivat uhata lisääntymis- ja ruokailupaikkojen katoaminen, kun lämpötilan kohoaminen muuttaa pintavesiä ja kasvillisuutta. Vuoristojen alpiininen kasvillisuusvyöhyke saattaa kadota. Lajien selviämistä kuitenkin auttanee se seikka, että näillä alueilla ihmisen aiheuttama häirintä on hyvin pientä.

Kaikkein kestävimpiä ovat kuivien alueiden, kosteikkojen ja metsien lajit. Nekään eivät kuitenkaan ole täysin turvassa. Esimerkiksi kosteikoilla elävät linnut kärsivät kuivuuden lisääntymisestä. Metsissä vaikuttavat muuttuva sademäärä ja metsäpalot sekä lisääntyvät loiset ja sairaudet. Monet metsien linnut ovat kuitenkin laajalle levinneitä ja nopeasti lisääntyviä, joten ilmastonmuutos ei ilmeisestikään ole niille suuri uhkatekijä.

Varmoja ennustuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista eri lajeihin on mahdotonta antaa. Edes itse ilmastonmuutoksen paikalliset vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Lisäksi moniin lintuihin vaikuttavat samanaikaisesti useat muutkin uhkatekijät, eikä kaikista lajeista ole saatavilla tarpeeksi pohjatietoa.

Lähde: North American Bird Conservation Initiative, American Bird Conservancy, Association of Fish and Wildlife Agencies, Cornell Lab of Ornithology, Klamath Bird Observatory, National Aubudon Society, National Fish and Wildlife Foundation, The Nature Conservancy, U.S. Fish and Wildlife Service, U.S.D.A. Forest Service, and U.S. Geological Survey: ”The State of the Birds 2010 Report on Climate Change”.


Valaiden ulosteet tärkeitä ilmastonmuutoksen estäjiä?

Valaat voivat pelastaa ”aneemisen” meren. Uuden tutkimuksen mukaan valaiden uloste lannoittaa merkittävästi Eteläistä jäämerta. Tämä on tärkeää hiilidioksidia sitovan kasviplanktonin ja suurempien levien kasvulle.

Rauta on merissä usein se ravinne, jota on tuottajaeliöiden vaatimuksiin nähden vähiten saatavilla, ja joka siis eniten rajoittaa tuottajien kasvua. Kolmasosassa maailman merialueita on hyvin vähän hivenaineena toimivaa rautaa. Kun kasviplanktonit kuolevat, ne vajoavat ja vievät sitomaansa rautaa pois meren pintaosista.

Eläinplanktoniin kuuluvat krillit ovat erityisen tärkeitä Eteläisen jäämeren ekosysteemissä (ks. Ilmastouutiset, viikko 9/2010). Krillit syövät suuren osan kasviplanktonista ja ovat puolestaan itse pingviinien, hylkeiden ja valaiden ravintoa.

Tutkimuksessa analysoitiin neljän hetulavalaslajin kudos- ja ulostenäytteitä sekä seitsemän krillilajin kudosnäytteitä. Tulosten mukaan rauta rikastuu krilleihin ja pysyy meren yläosissa siellä elävien krillien ansiosta.

Koko Eteläisen jäämeren raudasta noin 24 % on sitoutuneena krillien kudoksiin. Uusimpien arvioiden mukaan krillien biomassa Eteläisellä jäämerellä on 379 miljoonaa tonnia ja niihin on varastoituneena 15 000 tonnia rautaa.

Kun valaat syövät rautapitoisia krillejä, ne erittävät suurimman osan raudasta takaisin mereen ja siten lannoittavat merta. Tutkimuksessa hetulavalaiden ulosteen rautapitoisuuden laskettiin olevan noin kymmenen miljoonaa kertaa niin suuri kuin Antarktiksen meriveden rautapitoisuus. Valaiden ulosteesta raudan kiertokulku alkaa jälleen uudelleen.

Ennen kuin kaupallinen valaanpyynti aloitettiin viime vuosisadan alussa, valaat kuluttivat noin 190 miljoonaa tonnia krillejä, jolloin syntyi noin 7 600 tonnia rautapitoista ulostetta. Valaat ovatkin kierrättäneet ehkä noin 12 % Eteläisen jäämeren pintaosien nykyisestä raudasta.

Enemmän rautaa saavat tuottajat kasvavat tehokkaammin ja sitovat siis enemmän kasvihuonekaasuna toimivaa hiilidioksidia fotosynteesissään. Hetulavalaiden ja krillien populaatioiden kasvulla voisikin olla suotuisa vaikutus koko Eteläisen jäämeren ekosysteemin tuottavuuteen ja valtameren kykyyn sitoa hiilidioksidia.

Lähde: Australian Antarctic Division, Whales fertilising the Southern Ocean, April 22, 2010.


Em. uutiset on julkaistu alunperin Ilmastotiedon ilmastouutisissa, johon päivittyy jatkuvasti uutta materiaalia. Kannattaa tutustua!