Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Eveliina Parikka
Kirja: Risto Isomäki, Herääminen

Risto Isomäen romaani Herääminen käsittelee hyvin ajankohtaiseksi osoittautunutta ilmastokatastrofia, joka on uhkana koko maailmalle ja sen asukkaille. Karkuun päässyt kasvihuoneilmiö ei kuitenkaan ole ainoa ongelma, sillä Maailman lämpötilojen radikaalien harppausten ohella ihmiskuntaa ja sen elinympäristöä uhkaavat muun muassa laajamittaiset metsäpalot, erilaiset epidemiat sekä merestä nousevat metaanikaasupäästöt. Kirjan edetessä lukijalle selviää, että kaikkia näitä ongelmia yhdistää jokin tekijä, joka loppupeleissä pystyisi pelastamaan koko maailman tuholta.

Romaani alkaa salaperäisellä ja selittämättömällä vihjeellä Maailmanlopusta, kun venäläinen rannikkovartioston partioalus Archangel löytää kuumuudesta kärsivältä Barentsinmereltä virran mukana ajelehtivan rahtialuksen. ”Aavelaivaksi” osoittautuneen aluksen miehistö löytyy komentosillalta kuolleena ilman minkäänlaisia väkivallan merkkejä. Kyseinen alkukertomus saa välttämättömästi lukijan kiinnostuksen heräämään - mikä oikein surmasi miehistön ja miten?

Seuraava samanlainen tapahtuma seuraa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Irina Saari, saa kutsun tutkimaan Siperian rannikolla sijaitsevaa Golkorodin kaupunkia. Golkorodin puhelin- ja radioyhteydet ovat katkenneet, joten kaupunkiin ei saada minkäänlaista yhteyttä. Lisäksi ilmakuvat osoittavat kaupungin olevan autio, sillä kaduilla ei näy lainkaan liikettä. Tutkijat kohtaavat Golkorodissa pelkkää kuolemaa, kun sekä eläimet että ihmiset ovat saaneet surmansa käsittämättömällä tavalla. Samoin tulee käymään läheiselle Dicksonin kaupungille, mutta nyt lukija pääsee seuraamaan tapahtumien kulkua nykyhetkessä. Kuolemien syyksi todetaan merestä nousevat kaasukuplat, jotka selviävät myöhemmin metaanikaasupäästöiksi.

Romaanissa esitetty metaanikaasuongelma ei ole oikeastaan ollenkaan fiktiivinen. Metaani on todellisuudessa hyvin voimakas kasvihuonekaasu ja täten myös haitallinen ilmaston kannalta. Metaania käytetään muun muassa lämmitysenergiana ja palaessaan se vapauttaa ilmaan hiilidioksidia sekä vesihöyryä.

Kirjassa karkuun päässeen kasvihuoneilmiön vaikutuksesta radikaalisti lämmenneiden matalien merialueiden pohjaan, ikiroutaan miljoonia vuosia sitten jäätyneet ja varastoituneet metaaniklatraatit ovat alkaneet sulaa ja aiheuttaa purkauksina metaanipäästöjä rannikoilla. Metaanista ja hiilidioksidista koostuva kaasu tukehduttaa näillä alueilla elävät ihmiset ja eläimet, eikä päästöjä saada loppumaan ellei kasvihuoneilmiötä saada heti kuriin. Romaanin loppuhuomautuksissa kerrotaan, että vastaavanlaisia metaaniklatraatteja on todella olemassa ja että venäläiset tutkijat ovat jopa havainneet metaanipäästöjä Okhotskinmerellä. Isomäki toteaakin metaanin laajamittaisen vapautumisen ilmakehään olevan mahdollisista ympäristökatastrofeista suurin.

Kirjassa käsitellään hyvin keskeisenä aiheena ilmaston lämpenemistä, joka vaikuttaa moniin muihinkin ongelmiin. Romaanissa eletään pikkujääkauden jälkeistä kuuman ilmaston vallitsemaa vaihetta, joka aiheuttaa Suomessakin yli +30 asteen helteet. Kuuma ilmasto ja kuivuus saavat aikaan muun muassa laajoja metsäpaloja ja taloudellista haittaa. Isomäki toteaa tällaisen ilmaston muutoksen tapahtuvan Suomessa ja läntisessä sekä pohjoisessa Euroopassa Golfvirran takia. Tämäkään väite ei ole fiktiivinen, sillä on todettu, että Golfvirtaa käynnissä pitävä vastakkainen pohjavirta olisi ainakin väliaikaisesti pysähtynyt jäämassojen sulamisesta aiheutuvan makean veden vapautumisen takia.

Kirjan tapahtumat havainnollistavat mihin Golfvirran pysähtyminen voisi hyvinkin johtaa. Aluksi Pohjoismaiden sekä Länsi-Euroopan lämpötilat laskisivat noin kuudella asteella, kun taas muun maailman keskilämpötilat nousisivat merkittävästi samaan aikaan. Alhainen lämpötila aiheuttaisi pohjoisessa pikkujääkauden, jota seuraisi vuosien jälkeen lämmin subtrooppinen ilmasto. Tämä taas jatkuisi kunnes maailma löytäisi uuden balanssitilan.

Kasvihuoneilmiön aiheuttamien ongelmien esittelyn ohella Isomäki tarjoaa romaanissaan varteen otettavia ehdotuksia näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Itse ratkaisijana hän tosin käyttää hyvin kuvitteellisella tavalla ulkoavaruuden olioita, jotka ovat eläneet kauan maapallolla vain suojellakseen sitä uhkaavilta tekijöiltä. Vaikka Isomäki sekoittaakin tässä vaiheessa tarinaa todellisuuden hyvin vahvaan fiktioon, löytyy sen takaa harkittavia ideoita kasvihuoneilmiön estämiseksi.

Maaperän eroosion ja metsien hakkuun lisäämien maan hedelmättömyyden ja hiilidioksidin määrän kasvun estämiseksi kirjassa ehdotetaan valtameriä yhtenä viljelymahdollisuutena. WSOY:n maantiedonkirjassa Globus todetaan kuitenkin, että ”noin 90% maapallon meristä on tuottavuudeltaan aavikoihin verrattavia.” Ravinnepitoisuudeltaan runsaimpia ovat rannikkomeret, mannerjalustan kumpuamisalueet sekä lämpimien ja kylmien merivirtojen törmäysvyöhykkeet ja näiltä alueilta saadaankin suuri osa maailman kalansaaliista. Isomäki kehottaa kuitenkin loppuhuomautuksissaan miettimään meriviljelyn vaihtoehtoa sen epäkäytännöllisyydestä huolimatta.

Tavallaan meriviljely johtaisi toiseen hyvin loogiseen kirjan sisältämään ongelman ratkaisuun. Jos ravinnon pääasiallinen viljely siirtyisi maalta merelle, jäisi maaperälle enemmän tilaa istuttaa esimerkiksi puita. Metsäthän ovat tunnetusti ”maailman keuhkot”, koska ne sitovat itseensä hiilidioksidia ja vapauttavat happea. Metsien laajamittainen hakkuu on edistänyt jo joissakin määrin kasvihuoneilmiötä ja sen tiedetään jatkuvan yhä edelleen, joten uusien puiden istuttaminen ei todellakaan tekisi pahaa.

Mielestäni tässä romaanissa yhdistyvät hyvin tärkeä aihe sekä jännittävä tarina. Vaikka sekaan oli lisättykin ripaus mielikuvitusta, ei se pilannut itse aiheen päämäärää vaan mukautui siihen ovelasti. Kirja eteni sujuvasti ja piti kiinnostusta lähes koko ajan yllä. Kasvihuoneilmiön estämiseksi tarvittaisiin kuitenkin koko maapallon asukkaiden täydellinen panostus ja vaikka sen aikaansaamiseen en itse uskokaan, antaa tämä kirja kuitenkin maan pelastamisen toteuttamiseksi hyvän rekvisiitan.

Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: T. Torvikoski
Kirja: Risto Isomäki, Herääminen

”Herääminen” on ekologinen tieteisjännäri, joka sijoittuu vuoteen 2038. EU:n talous on romahtanut, Euroopan mahtavin valtio on Venäjä, öljysodat ovat vaihtuneet vesisodiksi ja Suomessa on keväällä yli 30 astetta lämmintä.

Lääkäri Kauko Korhonen huomaa AIDS-epidemian käyttäytyvän oudosti. Tartuntaluvut heittävät siksakkia 45 %:n ja 55 %:n välillä valtiosta riippuen, vaikka sen pitäisi jatkaa kasvuaan.

Samaan aikaan saksalainen tähtitieteilijä löytää kuusta jalanjälkiä, jotka eivät ole ihmisten tekemiä. Venäjältä löydetään uusi uhka koko ihmiskunnalle, kun kokonaisia kyliä on kuollut yöllä muutaman minuutin aikana. Tutkijat Irina Saari ja Alexander Grigorjev saavat selville, että merenpohjan metaanijääesiintymät ovat alkaneet sulaa. Ne ovat vapauttaneet metaania ilmakehään ja kasvihuoneilmiö on päässyt karkuun. Tätä yritetään kaikin mahdollisin keinoin ehkäistä, mutta vain Tynkä-EU:n johtaja ottaa asian täysin tosissaan. Myöhemmin venäläiset löytävät Jäämeren pohjasta jotain, mitä ei edes timanttipora läpäise.

”Heräämisen” ympäristöongelmat ovat faktapohjaisia. Kirjan lopussa Isomäki kertoo näistä tarkemmin loppupuheessa. Metaanijäätä on todella olemassa ja se voi ehkä alkaa sulaa, jos merivesi lämpenee liikaa. Myös kirjan sammunut Golfvirta on mahdollinen, jos napajäätiköt sulavat lisää. Suolaista vettä kevyempänä makea vesi painaa suolaisen alleen ja ehkäisee lämmittävää vaikutusta. Tämän takia EU:n talous romahti. Kylmettynyt ilmasto romahdutti maatalouden.

Jotkut asiat Isomäki on keksinyt kokonaan itse. Epäuskottavimpia asioita lienee Kiina-Japani –valtio (kirja ei tosin kerro, miten valtiot yhdistyivät) sekä maan ulkopuolinen sivilisaatio, jota kutsutaan koko ajan sanoilla He ja Ne. Heistä ei kerrota kuin henkilöiden olettamuksissa siitä, mitä he tekevät ja miksi. Lopussa paljastuu, etteivät he aina ole olleet niin mukavia.

Kirja on kerrottu lähinnä tutkijoiden näkökulmasta (Irina Saari, Kauko Korhonen jne). Sivuhenkilötkin saavat mukavasti tilaa.

Kirjan suurin yllätys lienee, että kaksi vähiten maapallon pelastamiseen panostavaa henkilöä tavallaan pelastavat sen uudelta jääkaudelta.

Kirjan ainoa huono puoli on lopetus. Tarina loppuu aivan yhtäkkiä, vaikka se olisi voinut jatkua vielä parikymmentä sivua. Myös kuun todellinen alkuperä (kirjan mukaan) on outo ja sen lopullinen kohtalo vielä oudompi.

Kokonaisuutena ”Herääminen” on yhdeksikön (9/10) arvoinen kirja. Mukaansatempaava tunnelma pysyy yllä loppuun asti, mutta nopea lopetus saattaa pilata sen.

+Faktat
+Avaruusoliot
+Tarina ja kerronta
+Voi ehkä tapahtua oikeasti
-Kuun kohtalo
-Lopetus
-Voisi olla pidempi