Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Vera Vuolasto
Kirja: Johanna Sinisalo, Enkelten verta

Johanna Sinisalon ympäristöaiheinen romaani "Enkelten verta" (2011) käsittelee yhteiskuntaa, jossa mehiläiset ovat jättäneet pesänsä ja kadonneet mystisesti. Samalla kirjassa pohditaan eläinten oikeuksia: Onko eläin ihmisen kanssa samanarvoinen? Mikä on hyvä syy tappaa eläin? Kirja perustuu rakenteeseen, jossa on ensin luku päähenkilön elämästä, jota seuraa ote päähenkilön edesmenneen pojan blogista. Blogitekstejä seuraavat useat närkästyneet tai ylistävät kommentit.

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen hautaustoimistossa työskentelevä, mehiläisten hoidosta kiinnostunut Orvo. Hänen elämäänsä kannattelee kaksi kulmakiveä: hänen poikansa Eero ja hänen mehiläisensä. Kun hän menettää poikansa onnettomuudessa ja ns. Colony Collapse Disorder eli mehiläisten pesäkato vie mehiläiset, onkin hänen elämänsä aivan erilaisessa asemassa kuin ennen.

Orvo on luonteeltaan arka ja vetäytyvä, mutta intohimoinen toimissaan. Hän on sulkeutunut suojaavan kuoren sisään, eivätkä hänen päivittäisten ihmiskontaktiensa määrät ole suuret. Rakkaan poikansa menetys ja harrastuksensa häviäminen koettelevat hänen mieltään enemmän ja enemmän. Orvolla on hajanainen suhde isäänsä, hän ei edes kutsu tätä isäksi, vaan hänen etunimellään Ari. Psyykkisesti huonovointinen ja hieman epävakaa Orvo löytää suurta lohtua luonnosta, mehiläisistä ja muistoista isoisästään ja pojastaan.

Orvon edesmennyt poika, Eero, oli isäänsäkin luontorakkaampi, hän kuului jopa aktivistiryhmään, joka kuvaa itseään ”eläinten Amnestyksi”. Tämä singeriläisiksi itseään kutsuva ryhmä ajaa eläimen asemaa yhteiskunnassa tavoitteenaan nostaa eläimet samanlaiseen asemaan kuin ihminen. Tätä sanomaa Eero toi esille blogiteksteissään, joita on ripoteltu ympäri kirjaa sopiviin väleihin. Teksteissä Eero onnistuu kumoamaan naiivien, ahdasmielisten tai muuten tietämättömien kommentoijien argumentit faktoilla ja tunteisiin vetoavilla perusteilla. Toki myös Eeron omat mielipiteet ovat jyrkkiä, mutta mielestäni hän onnistuu osumaan asian ytimeen ja vakuuttamaan lukijansa.

Kirjan lopussa kerrotaan blogitekstien faktojen perustuvan pitäviin lähteisiin. Se on helppo uskoa. Huolellisen taustatyön lisäksi Sinisalo on onnistunut hyvin luomaan konkreettisten esimerkkien ympärille tärkeän viestin eläinten huonosta kohtelusta nyky-yhteiskunnassa. Eräs oivaltava esimerkki on lihansyönnin vertaaminen seksiin. Mitä jos toisia ihmisiä alettaisiin pitää häkeissä huonoissa oloissa vain sen takia, että he voisivat tuottaa jollekin toiselle nautintoa? Onko siis oikein pitää sika koko ikänsä pienessä tilassa huonosti kohdeltuna koko ikänsä, jotta ihminen saisi pari pihviä yhdelle aterialleen?

Mielestäni kirjan kiehtova osuus on juuri blogitekstit. Orvon tarina ja mehiläiset jäävät ehkä hieman auki ja epäselviksi, ikään kuin taustalle. On mahdollista, että se on tarkoitettukin niin, mutta mehiläisasiaa olisi voinut avata hieman enemmän. Lisäksi kirjan lopetus ei avautunut minulle kunnolla. Siitä huolimatta kirja piti tehokkaasti otteessaan ja se pisti ajattelemaan. Lähes kaikki tietävät, ettei suurinta osaa tuotantoeläimistä kohdella ollenkaan hyvin, mutta harva suo tälle asialle todellisuudessa sijaa mielessään. Ainakin itse päädyin kirjan lukemisen myötä pohtimaan hieman syvällisemmin omaa suhtautumistani lihansyöntiin ja tehotuotantoon. Mielestäni jokaisen olisi tärkeä tietää, mistä ja miten ruoka on hänen lautaselleen päätynyt, ja sitten vasta miettiä, onko siitä saatava nautinto kaiken sen arvoista, mitä sen valmistus on edellyttänyt.


Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: E.O.
Kirja: Johanna Sinisalo, Enkelten verta

Johanna Sinisalon kirjan "Enkelten verta" rakenne on erikoinen ja kiinnostava. Se koostuu isän ja pojan vuoropuhelusta: isän kerronnasta ja pojan blogikirjoituksista. Blogitekstit ovat ainakin omasta mielestäni teoksen parhaimmistoa. Ne ovat kantaaottavia, uskottavia ja niissä esitetyt huomiot ja esimerkit ovat loistavia. Blogitekstit myös elävöittävät kirjaa ja tuovat tekstin lähemmäksi arkipäivää. Tekstin sisältämät faktat lomittuvat kaunokirjalliseen kerrontaan sujuvasti. Muutenkin rakenne on hyvä; mysteerin ytimeen edetään pienin askelin. Juoni pysyy koko ajan kiinnostavana.

Päähenkilö Orvo on hyvin sympaattinen ja uskottava. Hänen kerrontansa tasapainottaa ja pehmentää blogikirjoitusten jopa provosoivaa sävyä. Kirja tuo sanomansa esille suoraan, mutta ei saarnaa. Teoksessa kuvataan koskettavasti harvemmin esillä olevaa isä-poika -suhdetta.

Kirjan aihe on hyvin ajankohtainen, ja teoksessa annetaan pelottavankin tuntuinen kuvaus lähitulevaisuudesta. Kirja käsittelee monitahoisesti kuolemaa, mutta tärkeiksi aiheiksi nousevat myös eläinten- ja luonnonsuojelu, aatteet ja aktivismi. Teos laittaakin ajattelemaan, miten vähän arvoa annamme muille eliöille ja pidämme lajiamme muihin verrattuna ylivertaisena.

Teos on hyvin omaperäinen, ja siinä on vaikuttava sanoma. Se saa lukijan miettimään todellisuutta ja uskomaan kertomaansa. Lukukokemusta on vaikea ylittää; se on vertaansa vailla. Teos on koskettava, ajatuksia herättävä ja taitavasti kirjoitettu. Enkelten verta on kaunis ja salaperäinen kirja, ja vaikka siinä on myös vähemmän hyviä kohtauksia, se on kuitenkin kokonaisuutena loistava.