Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Elina P
Kirja: Joy Adamson, Elsa perustaa perheen

Luin Joy Adamsonin kirjoittaman kirjan ”Elsa perustaa perheen” vuodelta 1961. Kirjassa Joy Adamson kertoo Elsa-leijonasta, jonka hän ja hänen miehensä ovat tunteneet koko tämän iän ja jonka he ovat kasvattaneet. Joy on kirjoittanut Elsasta jo aikaisemmin kirjan ja tämä oli jatkoa edelliselle kirjalle. Tässä kirjassa Elsa saa pentuja ja Joy kertoo, kuinka hän ja hänen miehensä kirjan alussa yrittävät nähdä juuri syntyneet pennut, mutta Elsa estää heitä. Lopulta Elsa itse tuo pennut pariskunnalle nähtäväksi ja pariskunta tutustuu näihin pentuihin paremminkin. Kirjassa kerrotaan myös hiukan Elsan ”miehestä”, joka on kuitenkin Elsan elämässä mukana.

Kirja oli aluksi todella tylsä, enkä meinannut saada sitä ollenkaan luetuksi. Lopulta se olikin mielenkiintoista luettavaa, sillä oli hauska saada tietää, miten leijona tulee noin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Yllätyin ihan, kuinka nopeasti kirja tuli loppuen lopuksi luettua.

Kirjassa hyvää oli se, kuinka todentuntuiselta se oikeasti tuntui. Pystyin ihan kuvittelemaan itseni sinne metsän keskelle Joy Adamsonin tilalle. Oli myös hauskaa lukea, kuinka Elsa yritti aluksi kovasti estellä näitä ihmisiä näkemästä vastasyntyneitä pentuja. Huonoa oli se, että alku oli vähän pitkäveteistä. Samoin sellaiset kohdat, joissa ei oikein mitään tapahtunut, kuten kuinka pariskunta kävi Isiolossa tai kuinka he kävelivät vain kävelyretkiä Elsan kanssa.

Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita eläinten ja ihmisten välisistä suhteista. Luin myös netistä, että Joy Adamsonin kahteen Elsa-kirjaan perustuva elokuva on olemassa. Ajattelin, että se olisi varmasti mielenkiintoista nähdä.

Kirja-arvostelu
Arvostelun kirjoittaja: Jenna S
Kirja: Joy Adamson, Elsa perustaa perheen

Luin Joy Adamsonin kirjoittaman kirjan ”Elsa perustaa perheen”, joka kertoo tositarinan Elsa-nimisestä leijonasta ja sen pennuista. Kirja on julkaistu vuonna 196, ja sen alkuperäinen nimi on ”Living Free”. Tapahtumat kirjassa sijoittuvat vuosille 1959-1960, jolloin Joy Adamson ja hänen miehensä George Adamson elävät leirielämää Keniassa noin parin sadan kilometrin päässä omasta asuinpaikastaan Isiolosta, jossa ilmeisesti ovat kasvattaneet Elsaa tämän ollessa pentu (mistä edellinen kirja ilmeisesti kertoi). Adamsonit olivat siirtäneet Elsan villiin luontoon elämään, jottei siitä tulisi aivan kesy, ja jotta se voisi toteuttaa leijonan luontoaan vapaasti niinkuin muutkin villieläimet.

Adamsoneista kirja antaa hyvin suojelevan ja auttavan kuvan, ja sitä he ovatkin. Tekemällä noin hienoa työtä eläinten parissa riskeistä ja vaaroista huolimatta, ei voi muuta kuin arvostaa suuresti. Myös maailmallakin he ovat varmasti saaneet arvostusta työstään, sillä onhan kyseisestä Elsasta julkaistu enemmänkin kuin yksi kirja. Alkaessani lukea kirjaa se ei tuntunut yhtään mielekkäältä ja tuskailin kirjavalintani kanssa, mutta lukiessani eteenpäin tempauduin mukaan tähän villieläinten ja Adamsonien elämään ja se tuntui todella kiehtovalta ja hienolta! Tempautuessa mukaan hyvään kirjaan voi ajatuksille antaa vallan, jolloin kirjan tapahtumat tuntuvat vielä huikeammilta.

Kirja siis kertoo Elsa-leijonasta ja siitä, kuinka hän saa ensimmäiset poikasensa, jotka Adamsonit nimittävät Pikku-Elsaksi, joka on kuin ilmetty emonsa, Gopaksi, joka on ujo ja raamikas leijonanpoikanen ja Jespaksi, joka on pesueen urhein ja uteliain sekä helläsydämisin poikanen.

Viidakko ja villieläimet ovat vaarallisia, ja Joy kuvaa kirjassaan melko yksityiskohtaisesti leirinsä turvajärjestelyitä, piikkiaitoja, jotka ympäröivät telttoja, ja puskissa vaanivia vaaroja krokotiileistä kobriin. Joy kuvaa myös kirjassaan muita eläimiä ja niiden toimintoja luonnossa ja vaikutuksia Adamsoneihin, mutta hän keskittyy pääasiassa Elsaan ja sen pesueeseen sekä yhteenottoihin muiden leijonien kanssa. Hän kuvaa pesueen ja Elsan pitkäaikaisia piileskelyjä luonnossa, jotka saivat Adamsonit aina huolen ja tuskan partaalle. Adamsonit pitivät huolen Elsan ja poikasten ruuan saannista, mikä on tämän erikoisen ystävyyden yksi tärkeimmistä aiheista kirjassa.

Adamsonit yrittävät tehdä Elsan pennuista omavaraisia villileijonia, mutta ainakin Jespa löytää Joyn kanssa yhteisen lämpimämmän sävelen kuin muut poikaset, jotka suhtautuvat varauksella kaikkiin ihmisiin. Viidakon ja metsien ongelmana ovat salametsästäjät, jotka ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa Elsan asuinalueella pystyttämällä ansoja ja loukkuja villieläimille. George Adamson yrittää taistella riistanvartioiden sekä salametsästäjien kiinniottajien kanssa tätä ongelmaa vastaan, mutta ongelmien kasvaessa Adamsonit alkavat hakea Elsalle ja poikasille turvallisempaa elinympäristöä.

Kirjan loppuun oli liitetty surullinen uutinen Elsan kohtalosta. Elsa oli kuollut Joyn kirjan julkaisun jälkeen sairauteen, jonka seurauksena hänen poikasensa olivat villiintyneet täysin. Tämän seurauksena ne jouduttiin siirtämään alueelle, jossa ei ole ihmisasutusta. Adamsonit leiriytyivät tiiviisti alueella noin vuoden verran poikasten syntymästä seuraten niiden elämää, kasvun vaiheita ja kehittymistä, välillä kotona Isiolossa käyden ja asioita hoitaen.

Tämä täynnä hellyyttä ja rakkautta oleva kirja on lukemisen arvoinen ja totuuden mukainen. Se sisältää mielestäni ystävyyden sisimmän olemuksen. On hienoa, että tässä kerrotaan juuri ihmisen ja eläimen välisestä rakkaudesta, joka voi välillä olla myös hieman eriskummallista. Kirja on oiva osoitus ystävyydestä, rakkaudesta ja äitiydestä, etenkin jälkimmäisestä, sillä se osoittaa eläinten äidinvaistojen olevan melkeinpä samanlaisia kuin meidän ihmisten.